Kiintymyksen kuvaukset asiakasdokumenteissa huostassapidon lopettamisen yhteydessä

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kiintymystä, kiinnittymistä ja kiintymyssuhteita kuvataan lastensuojelun dokumenteissa huostassapidon lopettamisen yhteydessä. Tavoitteena on lisäksi selvittää, millaisen painoarvon kuvaukset saavat perusteluina perheen jälleenyhdistämisestä päätettäessä.

Tutkielman teoreettinen viitekehys käsittelee kiintymystä yleisesti sekä kiintymyksen merkitystä lastensuojelun sijaishuollossa. Lastensuojelun kontekstissa kiintymyssuhteisiin liittyvä teoria ja tutkimus auttaa ymmärtämään lapsen ja ensisijaisen hoivaajan välisen suhteen merkityksellisyyden ja tämän suhteen katkaisemiseen liittyviä riskejä, sekä toisaalta myös varhaisten ihmissuhteiden mahdollisia vaurioittavia vaikutuksia yksilön kokonaiskehitykselle. Lastensuojelulaki määrittää, että huostassapidon lakkaamisesta päätettäessä tulee ottaa huomioon lapsen ja sijaishuoltoa antavan välillä vallitseva kiintymyssuhteen laatu sekä lapsen ja hänen vanhempiensa välinen kanssakäyminen.

Tutkielman kvalitatiivisena aineistona on käytetty vuosina 2016–2018 eräässä kaupungissa alle 18 vuotiaana perhehoidosta kotiutuneiden lasten huostassapidon lopettamispäätöksiä ja kahta päätöstä edeltävää asiakassuunnitelmaa. Tutkittavia lapsia on yhteensä 29 ja aineistoa noin 185 sivua. Aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Tulosten mukaan kiintymystä kuvataan hieman enemmän päätöksissä kuin asiakassuunnitelmissa. Kiintymystä kuvataan kannattelevin-, pulmallisin- sekä lapsen tarpeisiin liittyvien kuvausten kautta. Reilu puolet aineiston koodatuista kuvauksista olivat kannattelevia. Kiintymystä kuvataan lapsen ja biologisen perheen, lapsen ja sijaisperheen, lapsen ja muiden tärkeiden ihmisten, sekä lapsen ja tärkeiden asioiden välillä. Kuvauksista suurin osa kuvasi lapsen ja biologisten vanhempien välistä suhdetta.

Aineiston perusteella kiintymyksen kuvaukset dokumenteissa eivät vaikuta nousevan keskeiseksi osaksi kotiutustyöskentelyä, eikä sitä systemaattisesti arvioida. Kiintymyssuhteet ja siihen liittyvä teoria näyttäytyy tämän aineiston valossa sosiaalityön sisällä diffuusilta siten, että kiintymyksen systemaattisesta arvioinnista puuttuu työkaluja. Kiintymyssuhdeteoria ja siihen liittyvät keskeiset käsitteet tulisi liittää laajemmin lastensuojelutyöhön ja sen arviointiin, jotta ne muodostaisivat systemaattisemman pohjan kiintymyksen tarkastelulle huostaanottoa ennen, huostassapidon aikana sekä huostassapidon lopettamisen yhteydessä.