Tiibetin buddhalaisuuden tulo Suomeen
Tolvanen, Kaisa (2019)
2019
Historian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905151701
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905151701
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Tiibetin buddhalaisuuden historiaa Suomessa. Aikarajaus kattaa 1970- ja 80-luvut, jolloin Tiibetin buddhalaisuus elettynä uskontona esiintyi käyttämieni lähteiden valossa ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämän lisäksi käsittelen ajallisesti myös pidempää ajanjaksoa, jolla tuon esiin suomalaisten varhaisempia kohtaamisia buddhalaisuuden kanssa.
Tutkimuskysymys nivoutuu Tiibetin buddhalaisuuden Suomeen tulon ja sen harjoittamisen ympärille. Kysyn miten Tiibetin buddhalaisuus tuli Suomeen ja millaiset mahdollisuudet sitä oli harjoittaa 1970- ja 80-lukujen Suomessa. Toisaalta kysyn tulisiko Tiibetin buddhalaisuus määritellä uudelleen sen siirtyessä länteen. Tutkielmassani käsittelen Tiibetin buddhalaisuuden ominaispiirteitä sekä sen harjoittamisen edellytyksiä Suomessa.
Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluista, sanomalehdistä, yksityisarkistojen kokoelmista sekä tutkimuskirjallisuudesta. Taustateoria tutkielmalle tulee muistitietotutkimuksesta ja narratiivisesta tutkimuksesta. Haastattelemani ihmiset edustavat käännynnäisiä Tiibetin buddhalaisia harjoittajia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana 1970- tai 80-luvulla. Heidän muisteluiden kautta pääsen käsiksi ilmiöön. Tutkielman pyrkimys oli luoda yksi ja yhteinen kertomus, monien yksittäisten kertomusten sijaan.
Täysin eheää kertomusta Tiibetin buddhalaisuuden ensimmäisistä vuosikymmenistä Suomessa ei ole kuitenkaan mahdollista kertoa, sillä Tiibetin buddhalaisuuden harjoittaminen näyttäytyy hyvin yksityisenä asiana. Tiibetin buddhalaisuus jakautuu Suomessakin eri koulukuntiin, joista jokainen kertoo oman tarinansa. Tähän tutkielmaan keräämäni muistitieto ja siinä esiintyvien kertomusten yhtäaikainen esittäminen tuottaa kuitenkin melko yhtenäisen kertomuksen.
Toisaalta on todettava, ettei mitään suurta käännettä tapahtunut 1970-luvulla. Tiibetin buddhalaisten opettajien tuleminen Suomeen ei käynnistänyt suurta yhteiskunnallista tai uskonnollista muutosta. Tästä syystä kontekstoin Tiibetin buddhalaisuuden tulon Suomeen vahvasti näiden harjoittajien henkilökohtaisiin elämiin yhteiskunnallisen muutoksen sijaan. Muutos, joka kertomuksessa tapahtuu, tulee näkyväksi henkilökohtaisessa prosessissa.
Tutkimuskysymys nivoutuu Tiibetin buddhalaisuuden Suomeen tulon ja sen harjoittamisen ympärille. Kysyn miten Tiibetin buddhalaisuus tuli Suomeen ja millaiset mahdollisuudet sitä oli harjoittaa 1970- ja 80-lukujen Suomessa. Toisaalta kysyn tulisiko Tiibetin buddhalaisuus määritellä uudelleen sen siirtyessä länteen. Tutkielmassani käsittelen Tiibetin buddhalaisuuden ominaispiirteitä sekä sen harjoittamisen edellytyksiä Suomessa.
Tutkimuksen aineisto koostuu haastatteluista, sanomalehdistä, yksityisarkistojen kokoelmista sekä tutkimuskirjallisuudesta. Taustateoria tutkielmalle tulee muistitietotutkimuksesta ja narratiivisesta tutkimuksesta. Haastattelemani ihmiset edustavat käännynnäisiä Tiibetin buddhalaisia harjoittajia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana 1970- tai 80-luvulla. Heidän muisteluiden kautta pääsen käsiksi ilmiöön. Tutkielman pyrkimys oli luoda yksi ja yhteinen kertomus, monien yksittäisten kertomusten sijaan.
Täysin eheää kertomusta Tiibetin buddhalaisuuden ensimmäisistä vuosikymmenistä Suomessa ei ole kuitenkaan mahdollista kertoa, sillä Tiibetin buddhalaisuuden harjoittaminen näyttäytyy hyvin yksityisenä asiana. Tiibetin buddhalaisuus jakautuu Suomessakin eri koulukuntiin, joista jokainen kertoo oman tarinansa. Tähän tutkielmaan keräämäni muistitieto ja siinä esiintyvien kertomusten yhtäaikainen esittäminen tuottaa kuitenkin melko yhtenäisen kertomuksen.
Toisaalta on todettava, ettei mitään suurta käännettä tapahtunut 1970-luvulla. Tiibetin buddhalaisten opettajien tuleminen Suomeen ei käynnistänyt suurta yhteiskunnallista tai uskonnollista muutosta. Tästä syystä kontekstoin Tiibetin buddhalaisuuden tulon Suomeen vahvasti näiden harjoittajien henkilökohtaisiin elämiin yhteiskunnallisen muutoksen sijaan. Muutos, joka kertomuksessa tapahtuu, tulee näkyväksi henkilökohtaisessa prosessissa.