Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksia kohtaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollossa

Abstract

Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki velvoittavat viranomaiset ennaltaehkäisemään sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemuksia kohtaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä heidän toiveitaan liittyen turvalliseen asiointiin palveluissa omana itsenään. Tutkimuksen tavoitteena oli tuotetun tiedon avulla pyrkiä vähentämään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa esiintyvää syrjintää ja parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstön osaamista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen liittyen. Tutkimus toteutettiin yhdessä Valtakunnallisen tuki- ja neuvontapalvelun Sinuiksi kanssa, joka keräsi aineiston internetkyselynä (n=869). Aineiston analyysissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä ja se kvantifioitiin.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten positiiviset kokemukset sosiaali- ja terveydenhuollosta liittyvät yleisimmin ammattilaisten hyväksyvään asenteeseen ja siihen, että palveluissa seksuaalista suuntautumista tai sukupuolta ei korosteta tarpeettomasti. Positiiviset kokemukset liittyivät myös mahdollisuuteen asioida omana itsenään, avun ja tuen saamiseen, oletusten välttämiseen ja ammattilaisten ammattitaitoon.

Negatiiviset kokemukset liittyivät yleisimmin epäasialliseen kohteluun, erityistarpeiden huomiotta jättämiseen, kohtelemiseen eri tavalla kuin muita, seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin kokemuksen kyseenalaistamiseen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvien oletusten tekemiseen, seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen turhaan korostamiseen, ammattilaisten osaamattomuuteen, oletuksiin siitä miten seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli vaikuttaa elämään tai syyn etsimiseen seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen kokemukselle.

Vastaajat esittivät toiveita liittyen siihen, miten sosiaali- ja terveydenhuollossa tuotaisiin esille, että palvelussa on turvallista asioida omana itsenään myös seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvana. Vastaajat toivoivat, että yhdenvartaisuuden kunnioittamisesta kerrottaisiin internetsivuilla ja alkuhaastattelussa, aiheeseen liittyvää materiaalia olisi tarjolla, esitietolomakkeessa huomioitaisiin ihmisten monimuotoisuus ja asiakkaan seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoleen liittyviä oletuksia ei tehtäisi. Kohtaamisen toivottiin olevan yksilöllisyyden huomioivaa, henkilökunnalla toivottiin olevan riittävä osaaminen, asiakasta tulisi kunnioittaa ja ammattilaisilla tulisi olla riittävä osaaminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaamiseen.

Tämä tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtaavat sosiaali- ja terveydenhuollon parissa edelleen eriarvoisuutta, osaamattomuutta, oletuksia ja vääriä käsityksiä ja eriarvoisuutta. Tämän tutkimuksen tuloksia voi hyödyntää käytännön tasolla sosiaali- ja terveyspalveluissa, jotta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä opittaisiin kohtaamaan heidän toivomallaan ja tarvitsemallaan tavalla siten, että heille syntyy kokemus turvallisesta kohtaamisesta ja huomioon otetuksi tulemisesta.

Jatkossa tietoa tarvitaan myös seksuaalivähemmistöihin ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemuksista eriteltynä. Ammattilaisten osaamista vähemmistöjen kohtaamiseen tulisi myös selvittää.