Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun välinen yhdyspinta sosiaalityöntekijöiden kuvaamana : diskurssianalyysi oikeuksia ja vastuita koskevista puhetavoista

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhdyspinta sosiaalityöntekijöiden kuvaamana. Tutkielmassa paikannetaan neuvotteluita oikeuksista, vastuista ja velvollisuuksista työn yhdyspinnalla sekä näiden neuvottelujen sisältämiä puhetapoja. Neuvottelujen kohteena aineistossa ovat työntekijät, organisaatiot ja asiakkaat. Tutkielman aineistona ovat nauhoitetut ja litteroidut ryhmäkeskustelut, joihin osallistui yhden sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ja yhden kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Ryhmäkeskusteluja järjestettiin kaksi: yksi lastenpsykiatrian ja toinen lastensuojelun sosiaalityöntekijöille. Molemmissa ryhmäkeskusteluissa osallistujia oli kolme eli yhteensä tutkimukseen osallistui kuusi sosiaalityöntekijää.

Tutkielman viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja analyysimenetelmänä diskurssianalyysi. Sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä sosiaalityöntekijöiden puhetavat ymmärretään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyneinä kuvauksina ja merkityksinä, jotka samanaikaisesti rakentavat sosiaalista todellisuutta. Puhetavalla tutkielmassa viitataan keskustelunomaisiin, pieniin diskursseihin. Diskurssianalyysin avulla tutkielmassa paikannetaan ja jäsennetään ryhmäkeskusteluissa esiintyviä vastuuneuvotteluita ja niissä esiintyviä puhetapoja. Aineistosta löytyneet neuvottelut ovat: neuvottelut lapsen oikeuksista, neuvottelut ammattilaisten vastuista ja neuvottelut oikeudesta tietoon. Lapsen oikeuksia tarkastellaan kolmessa puhetavassa, joita ovat lapsi yksilöllisenä kokonaisuutena, lapsi osana perhettä ja yhteiskuntaa sekä lapsi vanhemman päätösvallan alla. Ammattilaisten vastuuneuvotteluiden puhetavoista toinen korostaa lastensuojelun viimesijaista vastuuta ja toinen ammattilaisten jaettua vastuuta. Neuvottelut tiedosta sisältävät puhetapoja psykiatrisen tiedon ensisijaisuudesta, vastapuhetta sille sekä puhetavan, joka korostaa asiakkaan oikeutta tietoon.

Tulosten perusteella sosiaalityöntekijöiden neuvottelut vastuista, oikeuksista ja velvollisuuksista sisältävät useita erilaisia puhetapoja, joista osa on toisilleen vastakkaisia. Tuloksilla on mahdollisuus tuoda yhdyspinnalla käytäviä vastuuneuvotteluita näkyväksi ja ymmärrettäväksi. Puhetavat tuovat esiin erilaisia näkökulmia lasten, vanhempien ja ammattilaisten oikeuksiin, velvollisuuksiin ja vastuisiin. Puhetavat eivät ole sidottuja organisaatioihin tai työntekijöihin, vaikka tutkielmassa onkin paikannettu erilaisia organisatorisia painotuksia. Puhetavoista löytyy niin tilannesidonnaisia kuin säännönmukaisia merkityksellistämisen tapoja. Tutkielman tuloksissa pyritään tuomaan tätä ristiriitaisuutta esille. Tulkinnat puhetavoista ovat alustavia ja herättävät monia jatkokysymyksiä, joista tarvittaisiin lisätutkimusta. Myös muiden ammattiryhmien ja asiakkaiden osallistuminen aiheesta tehtävään tutkimukseen olisi tärkeää. Lisää tutkimusta tarvittaisiin yleisemminkin lasten ja perheiden kanssa työskentelevien organisaatioiden yhdyspinnasta ja yhteistyöstä.