"Elämä on matka omaan kehoon" : opettajaopiskelijoiden kokemuksia kehollisuudesta
Leppäranta, Riina (2019)
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905151692
http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905151692
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkittiin opettajaopiskelijoiden kehollisia kokemuksia. Tutkimuksessa selvitettiin, miten luokanopettaja- ja lastentarhanopettajaopiskelijat kuvaavat kehollisia kokemuksiaan tekstien ja valokuvien avulla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisiin kulttuurisiin kertomuksiin opiskelijoiden kokemukset liittyvät. Kulttuurisilla kertomuksilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yhteiskunnassa vallitsevia ihanteita, arvoja ja normeja.
Kehollisuus aiheena on ajankohtainen, sillä kehollisuus mainitaan vuonna 2016 voimaan astuneissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa nyt ensimmäisen kerran. Keholliset kokemukset ovat luonteeltaan sanattomia kokemuksia kehon sisäisistä tuntemuksista ja niissä tapahtuvista muutoksista. Kehollisista kokemuksista tietoiseksi tuleminen tapahtuu kehotietoisuudessa. Kehollisten kokemusten tunnistaminen on yhteydessä keholliseen tietoon ja keholliseen oppimiseen.
Koska tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kokemuksia, valittiin tutkimukseen fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa. Fenomenologia tutkii ihmisen subjektiivista kokemusta. Siinä kokemuksellisuus nähdään ihmisen maailmasuhteen perusmuotona, ja tavoitteena on ymmärtää ihmisen elämään kuuluvia asioita koettuina. Hermeneuttinen ulottuvuus korosti lisäksi tutkijan oman tulkinnan merkitystä tutkimuksessa. Tutkimuksen teoreettisiksi lähtökohdiksi muodostuivat kokonaisvaltainen eli holistinen ihmiskäsitys sekä ymmärrys kehollisuudesta ihmisen perimmäisenä olemisen tapana. Aineiston analyysi perustui fenomenologiseen menetelmään, josta tutkija muokkasi oman, tämän tutkimuksen tarpeisiin parhaiten sopivan version.
Tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijoiden kuvaamat keholliset kokemukset jakautuivat eletyn kehon ja objektikehon kokemuksiin. Nämä kokemukset jakautuvat hienosyisesti kuuteen eri teemaan, jotka kukin edustavat omanlaistaan näkökulmaa keholliseen kokemukseen. Aineistosta esiin nousseita kulttuurisia kertomuksia olivat kertomus ihannekehosta, kertomus sopivasta sukupuolesta sekä kertomus liikunnallisen elämäntavan ihanteesta.
Tutkimus tarjosi uutta ymmärrystä kehollisista kokemuksista ja niiden sanallistamisesta. Lisäksi tutkimus toi esiin arvokasta tietoa tulevien opettajien kehollisuudesta. Jotta kehollisuus ja sen merkitys oppimisen ja ihmisenä kasvun kannalta voitaisiin huomioida kouluissa nykyistä paremmin, tarvitaan kehollisuutta käsittelevää opetusta ja tietoa enemmän myös opettajankoulutuksessa.
Kehollisuus aiheena on ajankohtainen, sillä kehollisuus mainitaan vuonna 2016 voimaan astuneissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa nyt ensimmäisen kerran. Keholliset kokemukset ovat luonteeltaan sanattomia kokemuksia kehon sisäisistä tuntemuksista ja niissä tapahtuvista muutoksista. Kehollisista kokemuksista tietoiseksi tuleminen tapahtuu kehotietoisuudessa. Kehollisten kokemusten tunnistaminen on yhteydessä keholliseen tietoon ja keholliseen oppimiseen.
Koska tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kokemuksia, valittiin tutkimukseen fenomenologis-hermeneuttinen lähestymistapa. Fenomenologia tutkii ihmisen subjektiivista kokemusta. Siinä kokemuksellisuus nähdään ihmisen maailmasuhteen perusmuotona, ja tavoitteena on ymmärtää ihmisen elämään kuuluvia asioita koettuina. Hermeneuttinen ulottuvuus korosti lisäksi tutkijan oman tulkinnan merkitystä tutkimuksessa. Tutkimuksen teoreettisiksi lähtökohdiksi muodostuivat kokonaisvaltainen eli holistinen ihmiskäsitys sekä ymmärrys kehollisuudesta ihmisen perimmäisenä olemisen tapana. Aineiston analyysi perustui fenomenologiseen menetelmään, josta tutkija muokkasi oman, tämän tutkimuksen tarpeisiin parhaiten sopivan version.
Tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijoiden kuvaamat keholliset kokemukset jakautuivat eletyn kehon ja objektikehon kokemuksiin. Nämä kokemukset jakautuvat hienosyisesti kuuteen eri teemaan, jotka kukin edustavat omanlaistaan näkökulmaa keholliseen kokemukseen. Aineistosta esiin nousseita kulttuurisia kertomuksia olivat kertomus ihannekehosta, kertomus sopivasta sukupuolesta sekä kertomus liikunnallisen elämäntavan ihanteesta.
Tutkimus tarjosi uutta ymmärrystä kehollisista kokemuksista ja niiden sanallistamisesta. Lisäksi tutkimus toi esiin arvokasta tietoa tulevien opettajien kehollisuudesta. Jotta kehollisuus ja sen merkitys oppimisen ja ihmisenä kasvun kannalta voitaisiin huomioida kouluissa nykyistä paremmin, tarvitaan kehollisuutta käsittelevää opetusta ja tietoa enemmän myös opettajankoulutuksessa.