Esiopetusta ohjaavat välineet ja niiden rooli esiopetuksen arjen muotoutumisessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin esiopetusta ohjaavia välineitä sekä niiden roolia esiopetuksen arjen muotoutumisessa. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia ohjauksen välineitä esiopetuksessa käytetään, ja miten niiden käyttöä perustellaan, sekä millaisia käytäntöjä niistä seuraa.

Esiopetuksen kansallisessa ohjauksessa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimevuosina. Varhaiskasvatuksen ja siihen liittyvän esiopetuksen lainsäädäntöä sekä opetussuunnitelmia on uudistettu. Ohjauksen välittämät viestit eivät kuitenkaan siirry sellaisenaan esiopetuksen arkeen vaan ne muotoutuvat paikallisessa kontekstissa. Ohjausvälineitä tarkastelemalla oli tarkoitus saada tietoa ohjausvälineistä sekä niiden paikallisesta muotoutumisesta. Tutkimuksessa käytettiin laadullista lähestymistapaa, jossa tutkittavaa ilmiötä tarkasteltiin konstruktivistisesta ja hermeneuttisesta lähtökohdasta. Tutkimuksen konstruktivistinen lähtökohta perustui näkemykseen esiopetuksesta kansallisena instituutiona, joka rakentuu osana yhteiskunnallista aikaa. Hermeneuttinen lähtökohta liittyi käsitykseen tutkimuksen prosessimaisesta etenemisestä sekä esiymmärryksen merkityksestä ilmiön tarkastelussa.

Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana käytettiin ohjauksen määrittelyyn sekä esiopetuksen ohjaukseen liittyvää aikaisempaa tutkimuskirjallisuutta. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa tarkasteltiin myös makro- ja mikrotason yhteyden muotoutumisen perusteita. Tutkimuksen aineistoa kerättiin kahdella tavalla sekä havainnointipäiväkirjoilla että dokumenttiperustaisilla teemahaastatteluilla. Tutkimukseen osallistui yhdestä uusimaalaisesta kunnasta yhdeksän esiopettajaa, kuudesta esiopetusta järjestävästä päiväkodista.

Tutkimuksen aineisto analysoitiin hyödyntäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä abduktiivista päättelyä, jossa valmiit mallit ja tutkimusaineisto vuorottelivat. Aineiston analyysin perusteella muodostui kolme esiopetuksen ohjausvälineitä kuvaavaa teemaa, jotka nimettiin kansalliseksi lainsäädännöksi ja sen paikalliseksi tulkinnaksi, esiopetusta ohjaaviksi opetussuunnitelmiksi sekä arjen sopimuksiksi ja aikatauluiksi.

Tutkimuksen tulosten mukaan esiopettajat kuvasivat kansalliseen lainsäädäntöön ja sen paikalliseen teemaan liittyvinä ohjausvälineinä esiopetusta ohjaavia lakeja ja asetuksia sekä niiden paikallista tulkintaa ja toteutusta. Ne näyttivät rakentavan esiopetuksen arkeen osallistumisen, esiopetuksen järjestämisen sekä oppimisen tuen käytänteitä.

Esiopetusta ohjaaviin opetussuunnitelmiin liittyen esiopettajat kuvasivat ohjausvälineinä Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteita 2014, paikallista esiopetuksen opetussuunnitelmaa, paikallisia sitovia tavoitteita, yksikkökohtaisia esiopetuksen opetussuunnitelmia sekä lapsen yksilöllistä esiopetuksen oppimissuunnitelmaa. Esiopettajien kuvauksissa nämä liittyivät arjen käytänteissä esiopetuksen tavoitteellisuuteen, suunnitelmallisuuteen sekä sisällön kehittämiseen että lapsen yksilölliseen oppimiseen.

Arjen sopimuksiin ja aikatauluihin liittyen esiopettajat kuvasivat arkea ohjaavina välineinä palavereita, tiimejä, päiväkirjakalenteriin lukittuja tapahtumia ja aikatauluja, pienryhmätoimintaa sekä puuhakarttoja. Esiopettajien kuvauksissa nämä liittyivät arjessa toiminnan organisointiin. Ne näyttivät muodostavan arkea mahdollistavaa, mutta myös rajoittavaa toimintaa.

Esiopetusta ohjaavien välineiden käyttöä perusteltiin velvoittavuuden ja tasavertaisuuden sekä esiopetuksen yksilöllistämisen näkökulmista. Nämä näyttivät olevan yhteydessä esiopetuksen yhteiskunnallisiin arvoihin ja tavoitteisiin.

Esiopetusta ohjaavien välineiden rooli arjen muotoutumisessa vaikuttaisi tutkimuksen tulosten mukaan olevan moninainen, joka rakentuu makro- ja mikrotason yhteisvaikutuksista. Tutkimuksen tulosten perusteella näyttäisi siltä, että esiopetusta ohjaavat välineet voivat arjen kontekstissa yhdistyä ja kietoutua toisiinsa. Yhteisestä kansallisesta ohjauksesta sekä arvoperustasta huolimatta näyttäisi siltä, että lapset osallistuvat paikallisesti vaihtelevasti järjestettyyn esiopetukseen.