Työhyvinvoinnin vaikutus yksilön suorituskykyyn

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työhyvinvoinnin vaikutusta yksilön suorituskykyyn. Aiempien tutkimusten pohjalta työhyvinvointia tarkasteltiin neljällä eri osaalueella, joita olivat fyysinen hyvinvointi, psykologinen hyvinvointi, sosiaalinen hyvinvointi ja organisaatiotason hyvinvointi. Työhyvinvoinnin jako kyseisiin osa-alueisiin perustui tutkimuksen teoriaosassa esitettyihin tutkimuksiin sekä kirjallisuuteen hyvinvoinnista. Tutkimuksen alatavoitteena oli tarkastella mahdollisia eroja työhyvinvoinnin osaalueiden vaikutuksista suorituskykyyn.

Teoriaosuudessa tarkasteltiin työhyvinvointia yleisellä tasolla, sekä perehdyttiin työhyvinvoinnista mahdollisesti seuraaviin ilmiöihin. Lisäksi teoriaosuudessa perehdyttiin aiempaan kirjallisuuteen suorituksen mittaamisesta sekä tarkasteltiin itsearvioidun suorituskyvyn mittaamista. Teoriaosuudessa muodostettiin tutkimuksessa käytetyt hypoteesit, joita oli yhteensä neljä kappaletta. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin kyselytutkimuksena, jossa kohdejoukkona olivat kohdeyrityksen suljetussa facebook-ryhmässä olleet työntekijät. Lisäksi kysely lähetettiin noin 50 työntekijälle sähköpostitse. Kyselyyn vastasi yhteensä 45 henkilöä ja vastausasteeksi saatiin noin 15,8 %. Sekä työhyvinvointia että suorituskykyä mitattiin itsearvioidun suorituskykymittarin avulla.

Tutkimuksen hypoteesien testaus toteutettiin tilastollisin menetelmin korrelaatioanalyysin ja regressioanalyysin avulla. Analyysit toteutettiin SPSS-ohjelmalla. Regressioanalyysit laadittiin sekä usean selittävän muuttujan regressioanalyysinä että yhden selittävän muuttujan regressioanalyysinä. Tutkimuksen tulosten perusteella voi todeta, että työhyvinvoinnin osa-alueista kolmella on tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys itsearvioituun suorituskykyyn. Neljästä hypoteesista kolme vahvistettiin. Yksi hypoteesi hylättiin, sillä menetelmästä riippumatta tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Työhyvinvoinnin kokonaisvaikutuksesta ei pystytty tulosten perusteella laatimaan johtopäätöksiä, sillä usean selittävän muuttujan regressioanalyysin tulokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tulosten analysoinnissa tulee kuitenkin huomioida rajoitukset, kuten aineiston pieni koko ja muuttujien vahva positiivinen keskinäinen korrelaatio, mikä heikentää usean selittävän muuttujan regressioanalyysin tuloksia.