Käsityksiä työhyvinvoinnin asiantuntijuudesta : ”meil on myöskin itsellä semmoset onnen avaimet, me voidaan tehdä tästä kuinka hyvä työpaikka me halutaan”
Kulta, Anni; Leppämäki, Soile (2019)
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905151680
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905151680
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä työhyvinvoinnin asiantuntijuudesta. Tutkimus selvitti, minkälaisia käsityksiä Tampereen yliopiston työhyvinvointivalmentajan koulutusohjelman käyneillä henkilöillä on työhyvinvoinnin asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä minkälaisia käsityksiä heillä on toimivista työhyvinvoinnin kehittämiskeinoista. Tutkimuksen toimeksiantajana toimi Tampereen yliopiston työhyvinvoinnin tutkimusryhmä.
Kvalitatiivisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä henkilöä, jotka olivat käyneet työhyvinvointivalmentajan täydennyskoulutuksen vuosien 2015-2018 aikana. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kasvokkain tapahtuvaa haastattelua ja litteroitu aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisella analyysilla.
Tutkimustulokset osoittavat, että keskeiset työhyvinvoinnin asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen vaikuttavat tekijät ovat: oman organisaation tunteminen, työhyvinvointiymmärrys, koulutukset, työkokemus, verkostot, työn teon raamit sekä elinikäinen oppiminen. Toimivat työhyvinvoinnin kehittämiskeinot puolestaan ovat: johtaminen, työhyvinvoinnin määritteleminen, vuorovaikutuksen kehittäminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen, työn muokkaaminen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.
Tutkimustulosten perusteella työhyvinvoinnin asiantuntijuuden määrittelemiseen vaikuttaa ennen kaikkea se, miten työhyvinvointi ymmärretään ja määritellään tietyssä organisaatiossa. Organisaatiossa vallitseva työhyvinvointiymmärrys ja käytetty terminologia luovat puitteet työhyvinvoinnin asiantuntijuudelle. Työhyvinvoinnin asiantuntijuus näyttää muodostuvan ennen kaikkea yksilöiden osaamisen ja tietämyksen kautta. Tällöin työhyvinvointiosaamisen lisääminen organisaatioissa lähtee työhyvinvointiin perehtyneiden yksilöiden toiminnasta. Keskeistä työhyvinvoinnin asiantuntijan osaamista on työhyvinvoinnin kehittäminen.
Tutkimuksen tieteellinen vaikuttavuus liittyy työhyvinvoinnin asiantuntijuuden määrittelyyn, sillä työhyvinvoinnin asiantuntijuutta ei ole aiemmin tutkittu suomalaisissa kasvatustieteellisissä tutkimuksissa.
Kvalitatiivisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä henkilöä, jotka olivat käyneet työhyvinvointivalmentajan täydennyskoulutuksen vuosien 2015-2018 aikana. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kasvokkain tapahtuvaa haastattelua ja litteroitu aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisella analyysilla.
Tutkimustulokset osoittavat, että keskeiset työhyvinvoinnin asiantuntijuuteen ja sen kehittymiseen vaikuttavat tekijät ovat: oman organisaation tunteminen, työhyvinvointiymmärrys, koulutukset, työkokemus, verkostot, työn teon raamit sekä elinikäinen oppiminen. Toimivat työhyvinvoinnin kehittämiskeinot puolestaan ovat: johtaminen, työhyvinvoinnin määritteleminen, vuorovaikutuksen kehittäminen, yhteisöllisyyden vahvistaminen, työn muokkaaminen sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen.
Tutkimustulosten perusteella työhyvinvoinnin asiantuntijuuden määrittelemiseen vaikuttaa ennen kaikkea se, miten työhyvinvointi ymmärretään ja määritellään tietyssä organisaatiossa. Organisaatiossa vallitseva työhyvinvointiymmärrys ja käytetty terminologia luovat puitteet työhyvinvoinnin asiantuntijuudelle. Työhyvinvoinnin asiantuntijuus näyttää muodostuvan ennen kaikkea yksilöiden osaamisen ja tietämyksen kautta. Tällöin työhyvinvointiosaamisen lisääminen organisaatioissa lähtee työhyvinvointiin perehtyneiden yksilöiden toiminnasta. Keskeistä työhyvinvoinnin asiantuntijan osaamista on työhyvinvoinnin kehittäminen.
Tutkimuksen tieteellinen vaikuttavuus liittyy työhyvinvoinnin asiantuntijuuden määrittelyyn, sillä työhyvinvoinnin asiantuntijuutta ei ole aiemmin tutkittu suomalaisissa kasvatustieteellisissä tutkimuksissa.