Suomalaisten tieteellisten kirjastojen integroituminen kansainväliseen kirjastoyhteistyöhön 1920-1950-luvuilla Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan Lauri O. Th. Tudeerin yksityisarkiston kautta

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkin Suomen tieteellisten kirjastojen kansainvälisen yhteistyön kehittymistä 1920–1950-luvuilla tällä ajalla toimineen Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan Lauri O. Th. Tudeerin avulla. Hänen asemansa merkittävänä kirjastokulttuurivaikuttajana sekä edellä mainitun ylikirjastonhoitajan viran ansiosta, hän toimii erinomaisena tarkastelukohteena siitä, miten suomalaiset tieteelliset kirjastot alkoivat kehittyä ja muodostaa suhteita toisiinsa. Suomalaisten tieteellisten kirjastojen historiaa on tutkittu suhteellisen vähän ja yksi tämän tutkimuksen tavoitteista on valoittaa sitä, miten Suomen tieteelliset kirjastot alkoivat suunnitella toimintaansa ja minkälainen asema tässä oli niin kansainvälisellä vaikutuksella kuin L. Tudeerilla. Tätä tarkastelen pääasiassa Helsingin yliopiston kirjaston kautta hyödyntäen Tudeerin yksityisarkiston asiakirjoja, kuten hänen puheitaan, muistiinpanojaan ja eri kirjastosuunnitteluelinten jälkeen jättämiä dokumentteja.

Tutkimuksen aikana kävi selväksi, että kansainvälinen yhteistyö oli yksi tieteellisten kirjastojen toiminnan kannattava voima. Ilman esimerkiksi kirjastojen kansainvälisen kattojärjestön IFLA:n (International Federation of Library Associations and Institutions) syntyä, suomalaiset tieteelliset kirjastot eivät olisi järjestäytyneet virallisen organisaation eli Suomen tieteellisten kirjastojen seuran muotoon ja niiden keskinäinen yhteistyö kotimaassakin olisi varmasti jäänyt vähemmälle. Vaikka kansainvälistä yhteistyötä haittasivat niin taloudelliset ongelmat, kuin toinen maailmansotakin, lopulta nämä kannustivat kirjastoyhteistyön uudistamiseen, kehittämiseen ja vahvistamiseen. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeiset avustukset sodan tuhoamille kirjastoille vahvistivat kirjastojen kansainvälisiä suhteita entisestään.

Näin Suomen integroituminen niin IFLA:n toimintaan kuin muuhunkin kansainväliseen kirjastoyhteistyöhön antoi sille paljon uusia mahdollisuuksia niin vierailla muiden maiden kirjastoissa, kuin keskustella laajemmista kirjasto-ongelmista kentillä, joissa ratkaisun aikaansaaminen oli helpompaa. Vaikka tämä tutkimus tapahtuu vain L. Tudeerin ja Helsingin yliopiston kirjaston näkökulmasta, ja näin ei tarjoa laajempia katsontakantoja tieteellisten kirjastojen yhteistyön kehitykseen 1900-luvun alkupuolella, antaa se silti joitakin näkökulmia siihen, kuinka merkittävää tieteellisten kirjastojen kansainvälinen yhteistyö oli ja on ja millainen asema Suomen johtavalla kirjastolla ja sen johtajalla tässä oli.