”Välillä on tullut käsiä jotka on vetänyt mut pinnalle mutta myös se niinku oma voima räpiköidä” : tapaustutkimus nuorten aikuisten osallisuuden muutoksista
Nurmi, Päivi (2019)
Nurmi, Päivi
2019
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905151675
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905151675
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen nuorten aikuisten sosiaalisen osallisuuden muutosta ja muutokseen vaikuttavia institutionaalisen tuen mekanismeja. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen tietoteoria on kriittinen realismi. Tarkasteluni on saanut vaikutteita kriittiseen realismiin pohjautuvasta realistisen arvioinnin menetelmän logiikasta ja sen käsitteistä. Analyyttinen viitekehys muodostuu toimijuudesta ja Anthony Giddensin rakenteistumisen teoriasta.
Ymmärrän toimijuuden olevan isossa osassa sosiaalisen osallisuuden muodostumista. Tutkimuksen teoriaosiossa jaottelen osallisuuden lähteet luonnollisen ja institutionaalisen ympäristön osallisuuden lähteisiin, joista tarkastelen tarkemmin institutionaalisen ympäristön osallisuutta estäviä ja mahdollistavia mekanismeja. Mekanismit ymmärrän Giddensin teorian mukaisesti osallisuutta estäviksi säännöiksi ja mahdollistaviksi voimavaroiksi.
Tutkimuksen aineiston keräsin vuoden 2017 lopulla. Aineisto käsittää viiden nuoren aikuisen seurantahaastattelut ja haastattelujen yhteydessä laaditut aikajanat edelliseltä viideltä vuodelta. Nuoret aikuiset osallistuivat samaan työelämän ulkopuolella oleville nuorille aikuisille tarkoitettuun kolmannen sektorin toimintaan vuosina 2011–2013. Lisäksi käytän tausta-aineistona heiltä vuosina 2012–2013 kerättyjä haastatteluja sekä muutamaa verkkokirjoitusta. Analysoin aineistoa teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysissa käytän abduktiivista päättelyä.
Tapauksia yhdistäviä olosuhteita olivat muun muassa haastateltavien pitkään jatkuneet terveydelliset ja taloudelliset vaikeudet sekä osattomuus perinteisistä tavoista osallistua yhteiskuntaan. Kaikissa tapauksissa osallisuus vahvistui vuosien 2012–2017 aikana. Se tapahtui notkahdellen ja vahvistuminen suuntautui kohti perinteisiä luonnollisen ympäristön osallisuuden lähteitä: työtä ja opiskelua. Kaikissa tapauksissa osallisuus kuitenkin alkoi vahvistua kiinnittymisellä institutionaalisen osallisuuden lähteisiin. Näistä lähteistä oli löydettävissä sekä osallisuutta estäviä että mahdollistavia mekanismeja. Niitä sisältyi muun muassa palvelun muotoon ja sisältöön, palvelun herättämiin tunteisiin sekä sosiaaliturvaan.
Analyysi osoittaa, että yhteiskunnan tarjoamalla institutionaalisella tuella on merkitystä osallisuuden vahvistumisen prosessissa. Samalla on merkillepantavaa, että rakenteiden ohella yksilöiden vahva toimijuus vaikuttaa osallisuuteen. Sosiaalityön näkökulmasta tämä tarkoittaa, että sosiaalityön on osallisuustyönä ja osana institutionaalista tukiverkkoa tunnustettava entistä vahvemmin asiakkaan toimijuus. Huomioon olisi otettava entistäkin paremmin asiakkaiden omat mielipiteet ja näkemykset sekä sellaiset tavat ja paikat osallistua, joilla ei ole suoraa yhtymäpintaa järjestelmän tarjoamien vaihtoehtojen kanssa. Vaikka analyysin perusteella institutionaalisella tuella on vaikutusta osallisuuden vahvistumiseen, palvelujärjestelmän toimivuudesta jää monia kysymyksiä. Onko palvelujärjestelmän tuki aina oikeanlaista? Onko palvelujärjestelmällä tarjota riittävästi tukea enää sen jälkeen, kun monia nuorten aikuisten palveluja määrittävä 30 vuoden ikäraja umpeutuu?
Ymmärrän toimijuuden olevan isossa osassa sosiaalisen osallisuuden muodostumista. Tutkimuksen teoriaosiossa jaottelen osallisuuden lähteet luonnollisen ja institutionaalisen ympäristön osallisuuden lähteisiin, joista tarkastelen tarkemmin institutionaalisen ympäristön osallisuutta estäviä ja mahdollistavia mekanismeja. Mekanismit ymmärrän Giddensin teorian mukaisesti osallisuutta estäviksi säännöiksi ja mahdollistaviksi voimavaroiksi.
Tutkimuksen aineiston keräsin vuoden 2017 lopulla. Aineisto käsittää viiden nuoren aikuisen seurantahaastattelut ja haastattelujen yhteydessä laaditut aikajanat edelliseltä viideltä vuodelta. Nuoret aikuiset osallistuivat samaan työelämän ulkopuolella oleville nuorille aikuisille tarkoitettuun kolmannen sektorin toimintaan vuosina 2011–2013. Lisäksi käytän tausta-aineistona heiltä vuosina 2012–2013 kerättyjä haastatteluja sekä muutamaa verkkokirjoitusta. Analysoin aineistoa teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysissa käytän abduktiivista päättelyä.
Tapauksia yhdistäviä olosuhteita olivat muun muassa haastateltavien pitkään jatkuneet terveydelliset ja taloudelliset vaikeudet sekä osattomuus perinteisistä tavoista osallistua yhteiskuntaan. Kaikissa tapauksissa osallisuus vahvistui vuosien 2012–2017 aikana. Se tapahtui notkahdellen ja vahvistuminen suuntautui kohti perinteisiä luonnollisen ympäristön osallisuuden lähteitä: työtä ja opiskelua. Kaikissa tapauksissa osallisuus kuitenkin alkoi vahvistua kiinnittymisellä institutionaalisen osallisuuden lähteisiin. Näistä lähteistä oli löydettävissä sekä osallisuutta estäviä että mahdollistavia mekanismeja. Niitä sisältyi muun muassa palvelun muotoon ja sisältöön, palvelun herättämiin tunteisiin sekä sosiaaliturvaan.
Analyysi osoittaa, että yhteiskunnan tarjoamalla institutionaalisella tuella on merkitystä osallisuuden vahvistumisen prosessissa. Samalla on merkillepantavaa, että rakenteiden ohella yksilöiden vahva toimijuus vaikuttaa osallisuuteen. Sosiaalityön näkökulmasta tämä tarkoittaa, että sosiaalityön on osallisuustyönä ja osana institutionaalista tukiverkkoa tunnustettava entistä vahvemmin asiakkaan toimijuus. Huomioon olisi otettava entistäkin paremmin asiakkaiden omat mielipiteet ja näkemykset sekä sellaiset tavat ja paikat osallistua, joilla ei ole suoraa yhtymäpintaa järjestelmän tarjoamien vaihtoehtojen kanssa. Vaikka analyysin perusteella institutionaalisella tuella on vaikutusta osallisuuden vahvistumiseen, palvelujärjestelmän toimivuudesta jää monia kysymyksiä. Onko palvelujärjestelmän tuki aina oikeanlaista? Onko palvelujärjestelmällä tarjota riittävästi tukea enää sen jälkeen, kun monia nuorten aikuisten palveluja määrittävä 30 vuoden ikäraja umpeutuu?