Etnografina Mwanzassa : Tansanialaisten lasten köyhyyskokemuksia peilaamassa

Abstract

Tämä tutkielman myötä olen halunnut selvittää, millaisia kokemuksia Tansaniassa julkista koulua käyvillä lapsilla on köyhyydestä, sekä miten nämä kokemukset suhteutuvat pohjoiseurooppalaisten lasten köyhyyskokemuksiin. Noudatan fenomenologista tietoteoriaa ja holistista ihmiskäsitystä. Käsitän lapset lapsuuden sosiologian mukaisesti aktiivisina toimijoina ja kokijoina, ja olen tutkielmani myötä halunnut tuoda heidän ääniään esiin köyhyystilastojen takaa. Lapsiköyhyyttä tutkitaan paljon, mutta lapsia ja heidän kokemuksiaan kuullaan harvoin. Tämä koskee etenkin kehitysmaiden lapsia. Samalla meille syntyy kuitenkin erilaisten hyväntekeväisyyskampanjoiden myötä illuusio siitä, että köyhät lapset ovat kehitysmaissa eivätkä täällä. Lasten köyhyyskokemustutkimusten myötä on kuitenkin selvinnyt, että myös pohjoiseurooppalaisilla lapsilla on monimuotoisia kokemuksia köyhyydestä. Vastakkainasettelun vähentämiseksi olen kokenut tärkeäksi kuunnella lapsia ja peilata tansanialaisten ja pohjoiseurooppalaisten lasten kokemuksia. Empiirisen etnografisen aineistonkeruun suoritin alkuvuodesta 2018, tehdessäni sosiaalityön syventävää harjoittelua Tansanian Mwanzan kaupungissa, lapsiperheiden kanssa työskentelevässä järjestössä. Vedin osana työtehtäviäni lapsiryhmiä kahdessa maaseutumaisessa vuorikylässä, julkisten koulujen yhteydessä. Näissä viikoittaisissa ryhmissä keräsin suurimman osan aineistostani keskustellen 8–16-vuotiaiden lasten kanssa sekä pyytämällä heitä kirjoittamaan ja piirtämään. Ryhmätehtävien teettämisen lisäksi kirjoitin muistiinpanoja arjessa. Tein aineistonkeruun aikana paljon peilausta Suomessa kohtaamiini tilanteisiin, sekä aiemmin tekemääni kirjallisuuskatsaukseen pohjoiseurooppalaisten lasten köyhyyskokemuksista. Olen siis kuljettanut peilaavaa näkökulmaa mukana koko tutkimusprosessin ajan. Lähestyin aineistoa laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, ja pian huomasin aineistoni sisältävän samoja kategorioita kuin pohjoiseurooppalaiset tutkimukset.

Keskeisenä tuloksena voidaan ensinnäkin pitää sitä, että Tansaniassa kohtaamieni lasten kokemukset osoittautuivat varsin samankaltaisiksi kuin pohjoiseurooppalaisten lasten. Sekä tansanialaisilla että pohjoiseurooppalaisilla lapsilla on köyhyyteen liittyviä kokemuksia, jotka ilmenevät perustarpeiden puutteina sekä näiden puutteiden vaikutuksina ystävyyssuhteisiin. Lisäksi köyhyys aiheuttaa perheissä jännitteitä, jotka syntyvät rajallisten resurssien ja ympäristön vaatimusten kautta. Jännitteet vaativat lapsia käyttämään erilaisia selviytymiskeinoja perheen edellytysten ja omien sekä ystävien tarpeiden välillä tasapainoiluun. Perustarpeiden puutteet näkyvät puutteina ruoassa, koulutarvikkeissa, vaatteissa, kodissa ja terveydessä. Nämä puolestaan johtavat ystävyyssuhteissa muun muassa ulkopuolisuuden, toiseuden ja kiusaamisen kokemuksiin sekä lapsen tarpeeseen säädellä rahankäyttöään ystäviensä kanssa ollessaan. Niin perustarpeiden puutteiden, sosiaalisten suhteiden kuin perhe-elämän kategorioista löytyy kuitenkin myös Tansaniassa kohtaamilleni lapsille erityisiä kokemuksia, joita vastaavia ei löydy pohjoiseurooppalaisista tutkimuksista. Perustarpeiden puutteiden kategoriassa tämä koskee kouluruoan puuttumista, velvollisuutta osallistua perheen ruokahankintoihin sekä siihen, että naposteltavan ostaminen nähdään paheellisena. Lisäksi pohjoiseurooppalaisille lapsille itsestään selvät asiat, kuten köyhien lasten mahdollisuudet koulunkäyntiin, terveydenhoitoon ja kotona asumiseen mietityttävät tansanialaisia lapsia. Sosiaalisten suhteiden näkökulmasta heille on tavanomaista viettää aikaa vapaamuotoisesti ystävien kanssa, kun taas pohjoiseurooppalaiset lapset näkevät maksulliset harrastukset usein välttämättöminä. Erityistä on myös, että tansanialaiset lapset korostavat moraalista toimijuuttaan suhteissa ystäviin opettamalla heille oikeanlaista rahankäyttöä. Perhe-elämän suhteen vanhempien kunnioittaminen ja auttaminen oli tansanialaisille lapsille erityisen tärkeää. Tansanialaisten vanhempien auktoriteettiasema näkyi tutkimustuloksissa esimerkiksi siten, ettei rahahuolia tai häpeää jaeta tansanialaisissa perheissä lasten kanssa.

Kohtaamani lapset tarjoavat monimuotoisia köyhyyden selityksiä sekä auttamiskeinoja. Lapset näkevät jokaisen roolin tärkeänä, ja toivovat köyhyyttä ehkäisevää työtä tehtävän yhdessä aina yksilötasolta kulttuuriselle tasolle saakka. Tässä tutkielmassa olen liikkunut tasolta toiselle huomioiden yksilöiden paikallisia kokemuksia, peilaten niitä samalla kulttuurisesti. Tutkielman tarkoitus on tuoda näkökulmaa köyhyyteen lasten kokemana ilmiönä.

ABSTRACT An ethnographer’s time in Mwanza : Reflecting Tanzanian children’s experiences of poverty

In my master’s thesis I have aimed to find out what kind of experiences Tanzanian children attending public schools have about poverty, and how these experiences are related to the poverty experiences of Northern European children. This thesis has been done with a phenomenological epistemology and a holistic idea of man. Following the framework of childhood sociology I understand children as active agents. Within this framework, I want to bring out the voices of children behind the statistics about childhood poverty. Plenty of research has been done on childhood poverty, but the children’s own experiences are seldom listened to. This is especially true for children in developing countries, who at the same time appear in countless pictures provided by international charities. This creates an illusion of poor children being far away, and nowhere near us. However, as research on childhood poverty experiences has revealed, Northern European children have diverse experiences of poverty as well. To lessen the comparison and simplification, I have found it important to listen to children themselves and to reflect Tanzanian and Northern European children’s experiences. I carried out my ethnographic field work in the beginning of 2018 while I did a three-month social work apprenticeship in a small and local NGO working with families in the Tanzanian city of Mwanza. As a part of my weekly work in the organization, I organized group sessions for two groups of children aged 8–16, who were living in small mountain villages. It was in these groups that I gathered most of my research material, through group discussions, writing tasks, and drawings. In addition, I also wrote notes in my daily life. As an ethnographer, I reflected everything I saw to the context of Finland and to the literature review I had previously made about Northern European children’s experiences of poverty. Hence, I have had a reflective approach to my work all the way. I approached my material by qualitative content analysis, and soon recognized that it contains some of the categories found in Northern European research on children’s experiences of poverty.

A central finding of this study is that Tanzanian children’s experiences of poverty are indeed quite similar to those of Northern European children. Both have experiences of poverty related to deprivation of basic needs, and the effect this deprivation causes on friendships is also pointed out. In addition, poverty causes tension in families, which stems from the contradiction between scarce resources and the demands of the environment. This tension requires children to use various coping methods in order to balance between the family conditions, their own needs and the expectations of friends. The experienced deprivation of basic needs is described as deficiencies in food, school materials, clothes, home environment, and health. These deficiencies are in turn described as leading to experiences of alienation, otherness, bullying, and to the need of children to regulate the amount of money spent together with friends. However, the Tanzanian children also have experiences that cannot be found in Northern European studies. In the category of food deficiencies, these include the lack of food in schools, the obligation to participate in buying food for the household, and the shame that is put on buying unnecessary snacks. Additionally, some possibilities that are self-evident for all Northern European children raise doubt in Tanzanian children. These include possibilities to attend school, to get health care and to live at home instead of in the street. From the viewpoint of friendships, it is common for Tanzanian children to spend time in free play, whereas Northern European children often see paid hobbies as a must in order to participate fully. Further, the Tanzanian children are strong moral agents in teaching their friends in how to use money properly. Having respect for elders and a willingness to help parents is especially important to Tanzanian children. The strong authority of Tanzanian parents is seen in my material as a low level of communication between parents and children, for example in parents not sharing shame or economic trouble with their children

The children I have encountered present multiple explanations to poverty, and also share varied ways of helping poor people. The children see everyone’s role important in preventing poverty, and they hope for this work to be done together from the individual level all the way to the cultural level. In my work I have moved between different levels, considering individual situations and reflecting them culturally. The aim of this thesis is to bring new perspective on poverty as a phenomenon experienced by children.