Tiedonmuodostus palvelutarpeen arvioinnissa lapsiperheiden sosiaalityössä

Abstract

Pro gradu -tutkielma käsittelee tiedonmuodostuksen prosessia lapsen palvelutarpeen arvioinnin aikana lapsiperheiden sosiaalityössä. Pyrkimyksenä on selvittää, miten sosiaalityöntekijät muodostavat käsityksen lapsen ja hänen perheensä tuen tarpeesta palvelutarpeen arvioinnin aikana. Tutkielmassa tarkastellaan millaista tietoa sosiaalityöntekijät arviointia tehdessään käyttävät ja kenen tietoa he pitävät merkityksellisenä muodostaessaan ymmärrystä lapsesta, hänen elämäntilanteestaan ja olosuhteistaan.

Tutkielma on etnografinen. Tutkielman aineisto on muodostettu erään suomalaisen kaupungin sosiaalitoimistossa tehdyn kenttätyön aikana. Aineisto koostuu pääosin lasten palvelutarpeen arviointeja tekevien sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien välisistä keskusteluista. Aineiston analyysi on ollut vuoropuhelua empiirisen aineiston sekä aiempien sosiaalityön tietoon ja tiedonmuodostukseen liittyvien tutkimuksien käsitteiden, teorioiden ja perspektiivien välillä.

Palvelutarpeen arviointeja tehdessään sosiaalityöntekijät käyttävät erilaisia tiedon muotoja. Tarkastelun kohteena on, miten Julie Drury-Hudsonin (1999) määrittelemät eri tiedon muodot – teoreettinen, empiirinen, proseduraalinen ja henkilökohtainen tieto sekä käytännön viisaus – näyttäytyvät ja limittyvät toisiinsa palvelutarpeen arviointityöskentelyssä. Palvelutarpeen arvioinnin aikana sosiaalityöntekijät muodostavat tietoa yhteistyössä lapsen ja hänen perheensä sekä ammatillisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Sosiaalityöntekijät muodostavat ymmärryksen lapsen ja hänen perheensä elämäntilanteesta sekä kerrotun että vuorovaikutuksessa muodostetun tiedon pohjalta. Palvelutarpeen arvioinnin aikana tapaamisia järjestetään eri kokoonpanoilla ja erityisen tärkeänä pidetään lapsen kohtaamista. Lapsen ja hänen vanhempiensa välisen vuorovaikutuksen ja kodin olosuhteiden havainnointi lisää sosiaalityöntekijän ymmärrystä lapsen olosuhteista. Lapsen ja hänen perheensä tuen tarpeen arvioimiseksi ja auttamiseksi sosiaalityöntekijän on ennen kaikkea tärkeää onnistua luomaan luottamuksellinen suhde heidän kanssaan. Tutkielman keskeisenä tavoitteena on tehdä näkyväksi sosiaalityöntekijöiden arjen työtä, asiantuntijuutta ja ammatillista erityisosaamista.