”Tää työelämä välillä pakottaa tekeen valintoja” : työn ja perheen yhteensovittaminen 1-2 -vuotiaiden lasten vanhempien puheessa kehysanalyyttisestä näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkasteltiin 1-2 -vuotiaiden lasten vanhempien tapoja jäsentää puheessaan työn ja perheen yhteensovittamista. Tarkoitus oli tehdä näkyväksi jäsennysten rakentumisen kulttuurisia resursseja ja siten selvittää, minkälaisessa yhteiskunnallisessa kehyksessä vanhemmat tekevät työelämään osallistumiseen ja lastenkasvatukseen liittyviä ratkaisuja. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluaineistosta, joka on kerätty osana Suomen Akatemian rahoittamaa, Tampereen yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistä CHILDCARE-tutkimushanketta, jossa tutkitaan tasa-arvon kysymyksiä varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja lastenhoidon tukien järjestelmässä. Haastatteluaineisto analysoitiin kehysanalyyttisestä näkökulmasta.

Aineiston analyysin kautta nousi esiin viisi erilaista jäsentämisen tapaa kuvaavaa kehystä, jotka nimettiin toimeentulon, luonnollisen sukupuolen, ihannetyöntekijän, työn merkityksellisyyden ja lapsen paras -kehyksiksi. Toimeentulokehyksessä puhe työn ja perheen yhteensovittamisesta jäsentyy toimeentulon kautta. Toimeentulokehyksessä työ on perhe-elämään liittyvä pakko, joko rahallinen tai yhteiskunnallinen. Luonnollisen sukupuolen kehyksen puitteissa työn ja perheen yhdistäminen määrittyy sukupuolen ja siihen liittyvien kulttuuristen määrittelyjen kautta. Luonnollinen sukupuoli ohjaa vanhempien työnjakoa niin perheen sisällä kuin suhteessa palkkatyöhön ja lastenhoitoon. Ihannetyöntekijän kehys ilmentää työelämän perhe-elämälle asettamia ehtoja, jotka peilaavat kulttuurisesti jaettua käsitystä hyvän ja tunnollisen työntekijän ihanteesta. Työn merkityksellisyys -kehyksessä vanhemmat suuntautuvat puheessaan työn positiivisiin puoliin ja työhön mielekkäänä osana elämää. Työ on osa hyvää arkea ja vanhemman voimavara myös perhearjessa. Lapsen paras -kehyksen puitteissa työn ja perheen yhteensovittaminen jäsentyy pikkulapsivaiheen erityisyyden kautta ja sen kautta, mitä itse ja kulttuurisesti ymmärretään lapsen parhaana.

Haastateltavat vanhemmat jäsensivät puhettaan työn ja perheen yhdistämisestä useamman kuin yhden kehyksen valossa. He myös vaihtoivat kehyksiä joustavasti ja toimivat vastoin kehysten kulttuurisesti rakentuneita normeja. Tutkielmassa selvitettiin lisäksi, minkälaisia kehysten välisiä suhteita voidaan tunnistaa vanhempien työn ja perheen yhteensovittamista koskevassa puheessa. Kehysten välisiä suhteita tarkasteltiin ihannetyöntekijän kehyksen kautta. Ihannetyöntekijän kehyksen suhde muihin kehyksiin oli joko vahvistava, vastakkainen tai dominoiva. Ihannetyöntekijän kehys oli esimerkki vahvasta kehyksestä.

Tutkielman tuloksena syntyneet kehykset tarjoavat monitasoisia tulkintoja työn ja perheen yhdistämisen edellytyksistä ja tavoitteista. Kehysten moninaisuus ja niiden väliset suhteet osoittavat, että työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole vain perheen sisäinen tehtävänä. Näyttäisi myös siltä, että perhepoliittiset toimet sisältävät sellaisia ulottuvuuksia, jotka toteutuvat paikallisesti ja yksilöllisesti eri tavoilla.