Kulttuurisen identiteetin esittämisen keinot Riikka Pulkkisen teoksessa Vieras

Abstract

Tutkielmani aihe on kulttuurinen identiteetti Riikka Pulkkisen romaanissa Vieras. Tutkimuskysymyksenä on, minkälaisilla kaunokirjallisilla keinoilla teoksessa esitetään kulttuurista identiteettiä sekä minkälaisia merkityksiä tämä muodostaa teoksen teeman kannalta. Kulttuurinen identiteetti on tutkielmani avainkäsite. Lähestyn aihetta transkulttuurisuuden näkökulmasta, mikä viittaa kulttuuristen identiteettien kohtaamistilaan. Lähestyn transkulttuurisuutta Homi K. Bhabhan käsitteillä. Bhabhan mukaan kulttuurinen identiteetti on jatkuvassa liikkeessä ja hybridisyyden prosessissa.

Kulttuurinen identiteetti ja transkulttuurisuus ovat jatkuvasti globalisoituvan maailman näkökulmasta ajankohtaisia aiheita. Kirjallisuus ja kirjallisuudentutkimus voivat tuoda aiheeseen monialaista näkökulmaa, joka ei ilman niitä tulisi esiin. Nostalgiantutkimus on esimerkki tällaisesta näkökulmasta ja käsittelen tutkielmassani sen kautta tavoitettavia kulttuurisen identiteetin ulottuvuuksia. Tutkielmani teoreettinen viitekehys perustuu nostalgiantutkimuksen osalta ennen kaikkea Svetlana Boymin kaksitasoiseen nostalgiateoriaan, jossa nostalgia jakautuu restoratiiviseen ja reflektiiviseen ulottuvuuteen. Nostalgialla on tärkeä tehtävä kulttuurisen identiteetin hybridisyyden prosessin kannalta, sillä muisti on osa tätä prosessia ja sitä, miten yksilö hahmottaa henkilökohtaista ja yhteisöllistä historiaansa. Väitän, että tutkielmani myötä tulee ilmi, miten transkulttuurisuudella on Vieraassa useita kerroksia. Nämä kerrokset ulottuvat henkilöhahmojen kokemukseen itsestään ja kulttuuristaan. Esitän, että niitä kuvataan osittain tiedostaen mutta myös tiedostamatta yhteisön arvoihin ja traditioihin nojaten.

Tutkielmani sijoittuu myös feministisen kirjallisuudentutkimuksen viitekehykseen, sillä tarkastelen sukupuolen vaikutusta kulttuurisen identiteetin kokemukseen ja kuvaukseen. Sukupuolentutkimusta lähestyn Judith Butlerin feministisen teorian ja vartalon julkisen ulottuvuuden kautta. Kulttuurista ja seksuaalista identiteettiä analysoin Satu Gröndahlin esittämän performatiivisen identifikaatioprosessin kautta.

Tarkastelen tutkielmassani rasismia ja kulttuurista omimista osana kulttuurisen identiteetin kuvausta. Tässä käytän intersektionaalista analyysia, joka Gröndahlin määritelmän mukaan tarkoittaa kulttuuristen ja yhteiskunnallisten diskursiivisten vallan kategorioiden limittymisen, rakentamisen ja ylläpitämisen tarkastelua. Tutkin, millaisessa vuorovaikutuksessa yhteiskunnalliset valtarakenteet ja ennakkoluulot ovat teoksessa keskeisen osan saavan vierauden tunteen kanssa. Kristillinen kirkkoinstituutio nousee tutkielmassani merkittävään asemaan valtaa ylläpitävänä rakenteena.

Erittelen ja analysoin teoksessa esiintyviä symboleja ja motiiveja sekä niiden muodostamaa merkitystasoa. Käytän symbolien ja motiivien määrittelyssä Yrjö Hosiaisluoman jaottelua, jonka perusteella käsitän symbolit uusien abstraktien merkitysten rakentajiksi. Motiivit taas ovat toistuvia elementtejä, jotka rakentavat teoksen tematiikkaa. Tulkitsen Vieraassa matkat ja peilit motiiveiksi, jotka rakentavat ja tukevat teoksen minuuden uudelleen rakentamisen teemaa. Symboleiksi lajittelen tanssin, uskontokuvaston ja New Yorkin. New York on teoksessa utopistisia piirteitä saavuttava kaupunki, joka esittäytyy kulttuurisena kontaktivyöhykkeenä. Utopian määritelmässä käytän idealisoivaa ja romantisoivaa käsitystä, missä korostuu arkisesta irrottautuminen ja kaipaus.