Potilaiden kokemukset sähköisestä lääkemääräyksestä

Abstract

Kansallisen terveysarkiston valtakunnallisissa tietojärjestelmäpalveluissa (Kanta-palveluissa) otettiin käyttöön sähköinen lääkemääräys ja Omakanta vuonna 2010. Vuodesta 2017 alkaen sähköinen lääkemääräys on ollut ensisijainen lääkemääräysmuoto. Potilaiden näkökulman huomioiminen terveydenhuollon sähköisten järjestelmien käyttöönotossa on tärkeää. Potilaan näkökulmasta sähköistä lääkemääräystä on tutkittu vasta hyvin vähän.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata potilaiden kokemuksia sähköisen lääkemääräyksen käytöstä. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Teemoina olivat potilaiden kokemukset omakannasta sekä apteekkien, lääkäreiden ja hoitajien palveluista ja heidän antamastaan ohjauksesta sähköistä lääkemääräystä käytettäessä. Saatu aineisto analysoitiin haastatteluteemoittain induktiivisella sisällön analyysillä. Haastatteluihin osallistui kuusi vapaaehtoista perusterveydenhuollossa asioivaa potilasta, jotka olivat iältään 40 – 76 -vuotiaita.

Potilailla oli monia myönteisiä kokemuksia sähköisestä lääkemääräyksestä. Lääkemääräyksen uusiminen onnistui Omakannassa ja terveyspalveluissa asiointipisteen, hoitajien tai lääkärin vastaanoton kautta. Omakannan käyttökokemus oli myönteinen ja sen kautta näki lääkemääräykset. Apteekista, lääkäreiltä ja hoitohenkilökunnalta oli saatu monimuotoista ohjausta, eivätkä kaikki potilaat olleet kokeneet edes tarvitsevansa ohjausta. Sähköinen lääkemääräys koettiin käytännöllisemäksi kuin paperinen lääkemääräys. Potilaat kokivat myös tarvitsevansa enemmän ohjausta sähköisestä lääkemääräyksestä ja etteivät apteekit, lääkärit ja hoitajat enää tarjonneet ohjausta. Omakanta oli jäänyt monille vieraaksi ja sen toiminnoissa oli puutteita. Apteekkien toimintatavoissa oli kehittävää ja lääkäreiden osalta lääkkeen määräämisessä oli ilmennyt ongelmia. Potilaat kokivat sähköistä lääkemääräystä käyttäessään lääkehoidon osalta saaneensa terveyspalveluista ohjausta ja apteekista monipuolista palvelua. Potilaiden lääkehoitoa arvioitiin jatkuvasti ja potilaat huolehtivat itse omasta lääkehoidostaan. Potilaat saivat lääkepakkauksesta ja potilasohjeesta tietoa lääkityksestä. Potilasohjeissa oli kuitenkin puutteita tai se ei ollut käytössä. Potilaat olivat kokeneet myös lääkehoidosta saamansa ohjauksen riittämättömäksi.

Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää terveydenhuollon organisaatioissa potilasohjauksen ja sähköisen lääkemääräyksen toimintakäytänteiden kehittämisessä. Tulosten perusteella ilmeni potilasohjauksen merkitys. Potilaille on annettava yhä edelleen ohjausta ja tietoa sähköisestä lääkemääräyksestä ja sen toimintakäytänteistä sekä lääkehoidosta sähköistä lääkemääräystä käyttäessään. Lääkemääräysten uusimisen sujumisen varmistaminen on potilaan näkökulmasta tärkeä osa sähköisen lääkemääräyksen käyttöä. Palveluita tuotettaessa on varmistettava, että potilailla on edelleen mahdollisimman monia erilaisia keinoja lääkemääräysten uusimiseksi. Potilaille on taattava jatkossakin henkilökohtaisen palvelun mahdollisuus siitä huolimatta, että on vahvistettava myös potilaiden tietoteknistä osaamista.