Alkoholikasvatus ja hyvä vanhemmuus : Vanhempien, verkkokeskustelijoiden ja asiantuntijoiden näkökulmia
Helenius, Jenni (2019)
Helenius, Jenni
Tampereen yliopisto
2019
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-06-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1110-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1110-0
Tiivistelmä
Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin kotien alkoholikasvatusta, joka nähtiin
vanhempien ja lasten välisenä toimintana sekä vuorovaikutuksena kulttuurin ja yhteiskunnan kanssa. Tavoitteena oli selvittää, miten hyvää vanhemmuutta rakennettiin
puhuttaessa kodin alkoholikasvatuksesta. Neljässä artikkelissa käsiteltiin asiantuntijoiden, verkkokeskustelijoiden ja vanhempien tapoja puhua kodin alkoholikasvatuksesta.
Tutkimus sijoittuu lähelle konstruktionistista perhetutkimus-ta ja sosiaalista
konstruktionismia. Positioinnin käsitteellä tuotiin uutta näkökulmaa vanhemmuustyylien
tutkimuksen, alkoholinkäyttötilastojen ja muiden kvantitatiivisesti kotien alkoholikasvatusta tarkastelevien tutkimusten rinnalle. Ehkäisevästä päihdetyöstä tarkasteltiin virittävää valistusta ja sosiaalipedagogista interventiota.
Aineistoina olivat Alkon Lasten seurassa -ohjelman asiantuntijablogit (67), verkkokeskustelijoiden kommentit (555), vanhempainiltojen kouluttajien haastattelut (7)
sekä kouluttajien kirjalliset vanhempainiltapalautteet (46). Aineistot edustivat näytenäkökulmaa asiantuntija- ja verkkokeskusteluihin, joissa käsitellään vanhemmuutta
alkoholikasvatuksen näkökulmasta. Vanhempien omaa näkemystä toivat esiin 13–
19-vuotiaiden nuorten vanhempien haastattelut (28) ja kirjalliset vastaukset (53), sekä
vanhempainiltojen kirjalliset palautteet vanhemmilta (12 illasta).
Tutkimuksen käsitteellisinä työkaluina ja laadullisen sisällönanalyysin tukena olivat
semiotiikkaa lähellä olevat position, päämäärärationaalisuuden, subjektiposition,
vastakkainasettelun ja velvoitteen käsitteet sekä Greimasin semioottinen neliö.
Tutkimuksen keskeinen tulos oli se, että asiantuntijoiden, verkkokeskustelijoiden
ja vanhempien intresseissä oli kasvattaa nuorista alkoholin kohtuukäyttäjiä, mutta tähän
pyrittiin ristiriitaisin keinoin. Puhetavoissa hyvää vanhemmuutta rakennettiin
vastakohtaisuuksien ja ääripäiden avulla seuraavasti: asiantuntijoiden tuottamissa hyvän vanhemmuuden positioissa lasta suojeltiin aikuisten runsaalta alkoholinkäytöltä ja varhaisilta alkoholikokeiluilta. Hyvään vanhemmuuteen yhdistettiin herkkyys lapsen reaktioille, lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen, lapsen edun asettaminen ensisijaiseksi, lapsuuden ja nuoruuden ymmärtäminen sekä toisaalta tiedostavuus oman käyttäytymisen ja alkoholikulttuurin suhteen. Asiantuntijoiden huoli kohdistui erityisesti näiden vastakohtiin. Verkkokeskusteluissa esiintyi ristiriitaisia näkemyksiä siitä, pitäisikö lasta suojella aikuisten alkoholinkäytöltä vai siedättää häntä siihen, sekä missä rajoissa alkoholinkäyttö lasten seurassa on kohtuullista. Suuri osa kannatti asiantuntijoiden näkemyksiä, mutta myös kriittisiä ja haastavia kommentteja esiintyi.
Vanhemmat itse rakensivat hyvää vanhemmuutta kertomalla sisäisestä motivaatiosta
lapsen kasvattamiseen, rakkaudesta, keskustelevuudesta ja pyrkimyksestä sopivien rajojen asettamiseen sallivuuden ja ehdottomuuden välillä. Alkoholista keskusteltiin
nuoren kanssa eri tilanteissa aloitteellisesta, reagoivasta tai rajoittavasta lähtökohtapositioista käsin. Keskeinen jännite syntyy siitä, että osa vanhemmista arvelee, että tarjoamalla alkoholia kotona ehkäistään riskialttiita alkoholikokeiluja muualla. Osa taas ei tarjoa alaikäiselle alkoholia ikärajojen ja terveysriskien vuoksi, tai ei halua itse tuottaa alkoholikokeiluja.
Puhe kotien alkoholikasvatuksesta näyttäytyi monitahoisena. Asiantuntijoiden
tuottamissa hyvän vanhemmuuden positioissa korostuivat tiedostavuus, varovaisuus
ja lapsen edun asettaminen etusijalle. Osa verkkokeskustelijoista ja vanhemmista suhtautui tutkimus- ja asiantuntijatietoon kriittisesti, painottaen omia kokemuksiaan tai
vanhempien tilannekohtaista harkintaa. Verkkokeskustelut toivat esiin alkoholikulttuurin
erilaisia vivahteita, mutta yleisesti puhetavoissa syyllistettiin vanhempia ääripäihin
viittaavasta toiminnasta. Vastaavasti myös useimmat vanhemmat ottivat etäisyyttä
sallivuuteen ja ehdottomuuteen. Kaikissa aineistoissa hyvään vanhemmuuteen
liitettiin keskusteleminen nuoren kanssa. Alkoholin kohtuukäyttö näyttäytyi sosiaalisena
normina, johon liitettiin alkoholin määrän lisäksi monia tilannekohtaisia merkityksiä,
joita on hyvä huomioida ehkäisevässä päihdetyössä.
vanhempien ja lasten välisenä toimintana sekä vuorovaikutuksena kulttuurin ja yhteiskunnan kanssa. Tavoitteena oli selvittää, miten hyvää vanhemmuutta rakennettiin
puhuttaessa kodin alkoholikasvatuksesta. Neljässä artikkelissa käsiteltiin asiantuntijoiden, verkkokeskustelijoiden ja vanhempien tapoja puhua kodin alkoholikasvatuksesta.
Tutkimus sijoittuu lähelle konstruktionistista perhetutkimus-ta ja sosiaalista
konstruktionismia. Positioinnin käsitteellä tuotiin uutta näkökulmaa vanhemmuustyylien
tutkimuksen, alkoholinkäyttötilastojen ja muiden kvantitatiivisesti kotien alkoholikasvatusta tarkastelevien tutkimusten rinnalle. Ehkäisevästä päihdetyöstä tarkasteltiin virittävää valistusta ja sosiaalipedagogista interventiota.
Aineistoina olivat Alkon Lasten seurassa -ohjelman asiantuntijablogit (67), verkkokeskustelijoiden kommentit (555), vanhempainiltojen kouluttajien haastattelut (7)
sekä kouluttajien kirjalliset vanhempainiltapalautteet (46). Aineistot edustivat näytenäkökulmaa asiantuntija- ja verkkokeskusteluihin, joissa käsitellään vanhemmuutta
alkoholikasvatuksen näkökulmasta. Vanhempien omaa näkemystä toivat esiin 13–
19-vuotiaiden nuorten vanhempien haastattelut (28) ja kirjalliset vastaukset (53), sekä
vanhempainiltojen kirjalliset palautteet vanhemmilta (12 illasta).
Tutkimuksen käsitteellisinä työkaluina ja laadullisen sisällönanalyysin tukena olivat
semiotiikkaa lähellä olevat position, päämäärärationaalisuuden, subjektiposition,
vastakkainasettelun ja velvoitteen käsitteet sekä Greimasin semioottinen neliö.
Tutkimuksen keskeinen tulos oli se, että asiantuntijoiden, verkkokeskustelijoiden
ja vanhempien intresseissä oli kasvattaa nuorista alkoholin kohtuukäyttäjiä, mutta tähän
pyrittiin ristiriitaisin keinoin. Puhetavoissa hyvää vanhemmuutta rakennettiin
vastakohtaisuuksien ja ääripäiden avulla seuraavasti: asiantuntijoiden tuottamissa hyvän vanhemmuuden positioissa lasta suojeltiin aikuisten runsaalta alkoholinkäytöltä ja varhaisilta alkoholikokeiluilta. Hyvään vanhemmuuteen yhdistettiin herkkyys lapsen reaktioille, lapsen hyvinvoinnista huolehtiminen, lapsen edun asettaminen ensisijaiseksi, lapsuuden ja nuoruuden ymmärtäminen sekä toisaalta tiedostavuus oman käyttäytymisen ja alkoholikulttuurin suhteen. Asiantuntijoiden huoli kohdistui erityisesti näiden vastakohtiin. Verkkokeskusteluissa esiintyi ristiriitaisia näkemyksiä siitä, pitäisikö lasta suojella aikuisten alkoholinkäytöltä vai siedättää häntä siihen, sekä missä rajoissa alkoholinkäyttö lasten seurassa on kohtuullista. Suuri osa kannatti asiantuntijoiden näkemyksiä, mutta myös kriittisiä ja haastavia kommentteja esiintyi.
Vanhemmat itse rakensivat hyvää vanhemmuutta kertomalla sisäisestä motivaatiosta
lapsen kasvattamiseen, rakkaudesta, keskustelevuudesta ja pyrkimyksestä sopivien rajojen asettamiseen sallivuuden ja ehdottomuuden välillä. Alkoholista keskusteltiin
nuoren kanssa eri tilanteissa aloitteellisesta, reagoivasta tai rajoittavasta lähtökohtapositioista käsin. Keskeinen jännite syntyy siitä, että osa vanhemmista arvelee, että tarjoamalla alkoholia kotona ehkäistään riskialttiita alkoholikokeiluja muualla. Osa taas ei tarjoa alaikäiselle alkoholia ikärajojen ja terveysriskien vuoksi, tai ei halua itse tuottaa alkoholikokeiluja.
Puhe kotien alkoholikasvatuksesta näyttäytyi monitahoisena. Asiantuntijoiden
tuottamissa hyvän vanhemmuuden positioissa korostuivat tiedostavuus, varovaisuus
ja lapsen edun asettaminen etusijalle. Osa verkkokeskustelijoista ja vanhemmista suhtautui tutkimus- ja asiantuntijatietoon kriittisesti, painottaen omia kokemuksiaan tai
vanhempien tilannekohtaista harkintaa. Verkkokeskustelut toivat esiin alkoholikulttuurin
erilaisia vivahteita, mutta yleisesti puhetavoissa syyllistettiin vanhempia ääripäihin
viittaavasta toiminnasta. Vastaavasti myös useimmat vanhemmat ottivat etäisyyttä
sallivuuteen ja ehdottomuuteen. Kaikissa aineistoissa hyvään vanhemmuuteen
liitettiin keskusteleminen nuoren kanssa. Alkoholin kohtuukäyttö näyttäytyi sosiaalisena
normina, johon liitettiin alkoholin määrän lisäksi monia tilannekohtaisia merkityksiä,
joita on hyvä huomioida ehkäisevässä päihdetyössä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4859]