Sitä saa, mitä mittaa : analytiikan käytön vaikutuksia journalismiin ja toimitustyöhön viidessä suomalaisessa mediassa
Mäki, Elise (2019)
Mäki, Elise
2019
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905131615
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905131615
Tiivistelmä
Tämä tutkimus selvitti, mitä toimituksissa mitataan analytiikalla, miksi mitataan ja miten mittaaminen vaikuttaa journalismiin ja toimitustyöhön. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä päällikkö- tai esimiesasemassa olevaa henkilöä Helsingin Sanomista, Yleltä, Turun Sanomista, Kauppalehdestä ja Keskisuomalaisesta. Tutkimuksessa havaittiin, että analytiikan käyttö muuttaa journalismia ja toimitustyötä merkittävästi.
Kiinnostavuus on noussut tärkeäksi uutiskriteeriksi. Kiinnostavuus jopa limittyy laatukriteerien kanssa. Analytiikka vaikuttaa palautteenantoon ja johtamiseen. Sen nähtiin myös osittain siirtävän journalistista päätösvaltaa yleisölle. Tästä ei tosin oltu yksimielisiä eri toimituksissa. Verkon sisällön nähtiin lisäksi trivialisoituvan analytiikan käytön myötä, joskaan tästäkään ei ollut yksimielisyyttä.
Käytetty analytiikka koettiin osin puutteelliseksi, eikä se mitannut kaikissa medioissa koko heidän tarjoamaansa kokonaisuutta. Siten myös sen antamat tulokset olivat puutteelliset, eikä tekeminen voinut pohjautua yksin niille. Muutoin sisältö trivialisoituisi. Tämän ristiriidan kanssa toimituksessa kamppailtiin. Mittarit eivät myöskään näytä kaikkien lukijoiden mieltymyksiä.
Moni haastateltu ei tiennyt, käyttääkö ilmoitusmyynti samoja lukuja. Toimitus ja mainospuoli olivat siis osassa toimituksia ainakin jollain tasolla hyvin erillään toisistaan.
Analytiikka näyttää, mistä jutuista verkon yleisö on valmis maksamaan. Se nähtiin alan pelastuksena: yleisön tuomilla tuloilla voidaan korvata ilmoitusmyynnistä menetettyjä tuloja. Analytiikan hyödyiksi nähtiin varmempi, numeerinen tieto mututuntuman sijaan. Sen avulla löydettiin myös jatkojuttuja ja jätettiin tekemättä juttuja, jotka eivät lukujen mukaan kiinnosta verkon yleisöä. Analytiikka muuttaa toimituksen agendaa ja aihevalintoja: juttuja ei tehdä vain tavan vuoksi aiheista, joista ollaan aina tehty, vaan analytiikka sanelee osaltaan, kannattaako juttu tehdä. Journalismin koettiinkin muuttuneen kiinnostavammaksi.
Analytiikan avulla työntekijäresurssit voidaan optimoida, ja sen käytön myötä työaikoja on aikaistettu. Analytiikan nähdään kehittävän toimittajia ja antavan heille palautetta työstään. Sen avulla voidaan löytää uusia lukijasegmenttejä ja tavoittaa heitä ja ajoittaa jutut julki oikeaan aikaan. Analytiikka osoittaa nopeuden tärkeyden verkkotoimittamisessa, ja se myös ohjaa toimituksia erikoistumaan. Analytiikan nähdään kannustavan myös uutisten ja juttujen tarinallistamiseen. Muita korostuvia tekijöitä ovat selittävyys, kontekstointi ja hyötykulmat. Analytiikka auttaa lisäksi löytämään uusia aiheita. Yhdessä mediassa se ohjasi pidempiin juttuihin. Analytiikka muokkaa myös otsikoiden tekemisen tapaa.
Koska analytiikka ei mittaa koko yleisöä, syntyy vaara, että journalismi palvelee vain yhtä yleisösegmenttiä: verkon yleisöä. Onko ”yleisön palveleminen” silloin enää legitiimiä kansalaisten valistamista, kun kyseessä ei ole koko yleisö? Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, yhdistetäänkö toimituksissa printin tutkimusta ja analytiikkaa. Pitäisi myös tutkia, lukevatko ihmiset verkosta yhteiskunnallisesti merkittäviä juttuja, vai korostuuko viihteellisyys verkon kulutuksessa. Eli mihin suuntaan analytiikka on journalismia ohjaamassa.
Kiinnostavuus on noussut tärkeäksi uutiskriteeriksi. Kiinnostavuus jopa limittyy laatukriteerien kanssa. Analytiikka vaikuttaa palautteenantoon ja johtamiseen. Sen nähtiin myös osittain siirtävän journalistista päätösvaltaa yleisölle. Tästä ei tosin oltu yksimielisiä eri toimituksissa. Verkon sisällön nähtiin lisäksi trivialisoituvan analytiikan käytön myötä, joskaan tästäkään ei ollut yksimielisyyttä.
Käytetty analytiikka koettiin osin puutteelliseksi, eikä se mitannut kaikissa medioissa koko heidän tarjoamaansa kokonaisuutta. Siten myös sen antamat tulokset olivat puutteelliset, eikä tekeminen voinut pohjautua yksin niille. Muutoin sisältö trivialisoituisi. Tämän ristiriidan kanssa toimituksessa kamppailtiin. Mittarit eivät myöskään näytä kaikkien lukijoiden mieltymyksiä.
Moni haastateltu ei tiennyt, käyttääkö ilmoitusmyynti samoja lukuja. Toimitus ja mainospuoli olivat siis osassa toimituksia ainakin jollain tasolla hyvin erillään toisistaan.
Analytiikka näyttää, mistä jutuista verkon yleisö on valmis maksamaan. Se nähtiin alan pelastuksena: yleisön tuomilla tuloilla voidaan korvata ilmoitusmyynnistä menetettyjä tuloja. Analytiikan hyödyiksi nähtiin varmempi, numeerinen tieto mututuntuman sijaan. Sen avulla löydettiin myös jatkojuttuja ja jätettiin tekemättä juttuja, jotka eivät lukujen mukaan kiinnosta verkon yleisöä. Analytiikka muuttaa toimituksen agendaa ja aihevalintoja: juttuja ei tehdä vain tavan vuoksi aiheista, joista ollaan aina tehty, vaan analytiikka sanelee osaltaan, kannattaako juttu tehdä. Journalismin koettiinkin muuttuneen kiinnostavammaksi.
Analytiikan avulla työntekijäresurssit voidaan optimoida, ja sen käytön myötä työaikoja on aikaistettu. Analytiikan nähdään kehittävän toimittajia ja antavan heille palautetta työstään. Sen avulla voidaan löytää uusia lukijasegmenttejä ja tavoittaa heitä ja ajoittaa jutut julki oikeaan aikaan. Analytiikka osoittaa nopeuden tärkeyden verkkotoimittamisessa, ja se myös ohjaa toimituksia erikoistumaan. Analytiikan nähdään kannustavan myös uutisten ja juttujen tarinallistamiseen. Muita korostuvia tekijöitä ovat selittävyys, kontekstointi ja hyötykulmat. Analytiikka auttaa lisäksi löytämään uusia aiheita. Yhdessä mediassa se ohjasi pidempiin juttuihin. Analytiikka muokkaa myös otsikoiden tekemisen tapaa.
Koska analytiikka ei mittaa koko yleisöä, syntyy vaara, että journalismi palvelee vain yhtä yleisösegmenttiä: verkon yleisöä. Onko ”yleisön palveleminen” silloin enää legitiimiä kansalaisten valistamista, kun kyseessä ei ole koko yleisö? Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, yhdistetäänkö toimituksissa printin tutkimusta ja analytiikkaa. Pitäisi myös tutkia, lukevatko ihmiset verkosta yhteiskunnallisesti merkittäviä juttuja, vai korostuuko viihteellisyys verkon kulutuksessa. Eli mihin suuntaan analytiikka on journalismia ohjaamassa.