Association Between Enterovirus Infections During Early Life and Atopy
Korhonen, Laura (2019)
Korhonen, Laura
Tampereen yliopisto
2019
Iho- ja sukupuolitautioppi - Dermatological and Venereological Diseases
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-06-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1098-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1098-1
Tiivistelmä
Atooppisten sairauksien eli astman, allergisen nuhan ja atooppisen ihottuman
esiintyvyyden nopea kasvu viime vuosikymmeninä on herättänyt kiinnostusta
ympäristötekijöiden osuudesta näiden sairauksien synnyssä. Ns. hygieniahypoteesin
mukaan elinympäristön mikrobialtistuksen muuttuminen ja lapsuusiän
mikrobikontaktien väheneminen johtavat kehittyvän immuunijärjestelmän säätelyn
häiriintymiseen ja lisääntyneeseen allergiariskiin. Atooppinen reaktiotapa kehittyy
usein varhaislapsuudessa, mahdollisesti jo sikiöaikana. Täten varsinkin varhaiset
mikrobi-infektiot saattavat olla erityisasemassa atooppisten sairauksien synnyssä.
Enterovirukset ovat yleisiä lapsuusiän infektioiden aiheuttajia ja aiempi
tutkimusnäyttö on antanut viitteitä enterovirusten ja atooppisten sairauksien välisestä
yhteydestä.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia varhaisten enterovirusinfektioiden
yhteyttä atopiaan. Tutkimuksessa verrattiin enterovirusten esiintymistä
prospektiivisesti kerätyissä veri- ja ulostenäytteissä atooppisilla tapauslapsilla ja eiatooppisilla verrokkilapsilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin äidin
raskaudenaikaisen enterovirusinfektion yhteyttä lapsen myöhempään atooppisen
sairauden riskiin.
Varhaislapsuuden aikana sairastettujen eri enterovirustyyppien aiheuttamien
infektioiden määrää selvitettiin tutkimalla neutraloivien vasta-aineiden esiintymistä
12 eri enterovirustyyppiä kohtaan. Tutkimuksessa enterovirukset ryhmiteltiin
echoviruksiin ja coxsackieviruksiin. Tutkimus osoitti, että atooppiset tapauslapset
olivat sairastaneet merkittävästi vähemmän echovirusinfektioita ensimmäisen
kahden elinvuoden aikana kuin ei-atooppiset verrokkilapset. Tutkimustulos tukee
aiempia poikkileikkausasetelmasta saatuja tuloksia, joissa echovirusinfektioiden ja
atopian välillä on todettu käänteinen yhteys.
Äidin raskausaikana sairastaman enterovirusinfektion esiintyvyyttä selvitettiin
mittaamalla enterovirusvasta-ainetasot alkuraskauden seeruminäytteestä ja
synnytyksen yhteydessä otetusta napaverinäytteestä. Tutkimus osoitti, että
raskausaikaiseen enterovirusinfektioon viittaavia vasta-ainetasojen nousuja oli
vähemmän niillä äideillä, joiden lapsille kehittyi myöhemmin atooppinen sairaus.
Muilla tutkituilla mikrobeilla (A-tyypin influenssavirus, Mycoplasma pneumoniae,
sytomegalovirus, Helicobacter pylori) ei todettu olevan yhteyttä lapsen atopiariskiin.
Raskaudenaikaisen enterovirusinfektion yhteyttä atopiaan ei ole aiemmin tutkittu.
Lisäksi tutkittiin enterovirusten esiintymistä ensimmäisen elinvuoden aikana
kerätyissä ulostenäytteissä ja niiden yhteyttä lapsen atooppiseen herkistymiseen.
Ulostenäytteistä tutkittiin rinoviruksia, jotka kuuluvat Enterovirus-sukuun,
enteroviruksia, noroviruksia ja parechoviruksia. Tulokset osoittivat, että atooppisesti
herkistyneillä lapsilla oli vähemmän rinoviruspositiivisia näytteitä mutta tämä tulos
oli nähtävissä vain pojilla. Todetun sukupuolieron merkitys on toistaiseksi epäselvä,
mutta aiemmat tutkimustulokset ovat viitanneet sukupuolten välisiin eroihin sekä
virusinfektioiden että atooppisten sairauksien osalta. Muut tutkitut virukset eivät
yhdistyneet lapsen atooppiseen herkistymiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksessa havaittiin varhaisten
enterovirusinfektioiden olevan käänteisesti yhteydessä lapsen atopiaan ja
tutkimustulokset tukevat siten osaltaan hygieniahypoteesia. Atooppisten sairauksien
kehittyminen on kuitenkin monimutkainen tapahtuma, johon vaikuttavat sekä
geneettinen alttius että erilaiset ympäristötekijät. Tutkimustulokset viittaavat siihen,
että enterovirukset ovat osa tätä atopian syntyyn johtavaa kokonaisuutta. Tämä
tutkimus osoitti enterovirusten olevan mielenkiintoinen virusryhmä atopian synnyssä
mutta syy-seuraussuhteen varmistamiseksi tarvitaan vielä jatkotutkimuksia.
esiintyvyyden nopea kasvu viime vuosikymmeninä on herättänyt kiinnostusta
ympäristötekijöiden osuudesta näiden sairauksien synnyssä. Ns. hygieniahypoteesin
mukaan elinympäristön mikrobialtistuksen muuttuminen ja lapsuusiän
mikrobikontaktien väheneminen johtavat kehittyvän immuunijärjestelmän säätelyn
häiriintymiseen ja lisääntyneeseen allergiariskiin. Atooppinen reaktiotapa kehittyy
usein varhaislapsuudessa, mahdollisesti jo sikiöaikana. Täten varsinkin varhaiset
mikrobi-infektiot saattavat olla erityisasemassa atooppisten sairauksien synnyssä.
Enterovirukset ovat yleisiä lapsuusiän infektioiden aiheuttajia ja aiempi
tutkimusnäyttö on antanut viitteitä enterovirusten ja atooppisten sairauksien välisestä
yhteydestä.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia varhaisten enterovirusinfektioiden
yhteyttä atopiaan. Tutkimuksessa verrattiin enterovirusten esiintymistä
prospektiivisesti kerätyissä veri- ja ulostenäytteissä atooppisilla tapauslapsilla ja eiatooppisilla verrokkilapsilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin äidin
raskaudenaikaisen enterovirusinfektion yhteyttä lapsen myöhempään atooppisen
sairauden riskiin.
Varhaislapsuuden aikana sairastettujen eri enterovirustyyppien aiheuttamien
infektioiden määrää selvitettiin tutkimalla neutraloivien vasta-aineiden esiintymistä
12 eri enterovirustyyppiä kohtaan. Tutkimuksessa enterovirukset ryhmiteltiin
echoviruksiin ja coxsackieviruksiin. Tutkimus osoitti, että atooppiset tapauslapset
olivat sairastaneet merkittävästi vähemmän echovirusinfektioita ensimmäisen
kahden elinvuoden aikana kuin ei-atooppiset verrokkilapset. Tutkimustulos tukee
aiempia poikkileikkausasetelmasta saatuja tuloksia, joissa echovirusinfektioiden ja
atopian välillä on todettu käänteinen yhteys.
Äidin raskausaikana sairastaman enterovirusinfektion esiintyvyyttä selvitettiin
mittaamalla enterovirusvasta-ainetasot alkuraskauden seeruminäytteestä ja
synnytyksen yhteydessä otetusta napaverinäytteestä. Tutkimus osoitti, että
raskausaikaiseen enterovirusinfektioon viittaavia vasta-ainetasojen nousuja oli
vähemmän niillä äideillä, joiden lapsille kehittyi myöhemmin atooppinen sairaus.
Muilla tutkituilla mikrobeilla (A-tyypin influenssavirus, Mycoplasma pneumoniae,
sytomegalovirus, Helicobacter pylori) ei todettu olevan yhteyttä lapsen atopiariskiin.
Raskaudenaikaisen enterovirusinfektion yhteyttä atopiaan ei ole aiemmin tutkittu.
Lisäksi tutkittiin enterovirusten esiintymistä ensimmäisen elinvuoden aikana
kerätyissä ulostenäytteissä ja niiden yhteyttä lapsen atooppiseen herkistymiseen.
Ulostenäytteistä tutkittiin rinoviruksia, jotka kuuluvat Enterovirus-sukuun,
enteroviruksia, noroviruksia ja parechoviruksia. Tulokset osoittivat, että atooppisesti
herkistyneillä lapsilla oli vähemmän rinoviruspositiivisia näytteitä mutta tämä tulos
oli nähtävissä vain pojilla. Todetun sukupuolieron merkitys on toistaiseksi epäselvä,
mutta aiemmat tutkimustulokset ovat viitanneet sukupuolten välisiin eroihin sekä
virusinfektioiden että atooppisten sairauksien osalta. Muut tutkitut virukset eivät
yhdistyneet lapsen atooppiseen herkistymiseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksessa havaittiin varhaisten
enterovirusinfektioiden olevan käänteisesti yhteydessä lapsen atopiaan ja
tutkimustulokset tukevat siten osaltaan hygieniahypoteesia. Atooppisten sairauksien
kehittyminen on kuitenkin monimutkainen tapahtuma, johon vaikuttavat sekä
geneettinen alttius että erilaiset ympäristötekijät. Tutkimustulokset viittaavat siihen,
että enterovirukset ovat osa tätä atopian syntyyn johtavaa kokonaisuutta. Tämä
tutkimus osoitti enterovirusten olevan mielenkiintoinen virusryhmä atopian synnyssä
mutta syy-seuraussuhteen varmistamiseksi tarvitaan vielä jatkotutkimuksia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]