Taide luontosuhteen vahvistajana : tapaustutkimus viidesluokkalaisten luontokäsityksistä ja ympäristöherkkyydestä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella taidelähtöisten ympäristökasvatuksen menetelmien mahdollisuuksia oppilaiden omakohtaisen luontosuhteen vahvistamisessa. Tutkimuksen kohteena olivat viidesluokkalaisten oppilaiden taidelähtöisen ympäristökasvatusprojektiin liittyvät oppimiskokemukset sekä luontokäsitykset ja niissä tapahtuvat muutokset. Projekti toteutettiin syksyllä 2018 eräällä pirkanmaalaisella alakoulun viidennellä luokalla.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli luontosuhteen ympäristöfilosofinen tarkastelu sekä kokemuksellisen taidekasvatuksen teoria. Luontosuhdetta lähestyttiin luontokäsityksen ja ympäristöherkkyyden käsitteiden kautta.

Tutkimuksen aineistona toimi peruskoulun viidesluokkalaisilta taidelähtöisen ympäristökasvatusprojektin aikana kerätyt ajatuskartat, niiden pohjalta käydyt ryhmäkeskustelut, kuvatehtävä, itsearviointilomake, tutkijan muistiinpanot sekä oppilaiden koulutyöt. Aineistolle tehtiin teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimustulosten perusteella oppilaiden luontokäsityksissä ei tapahtunut suuria muutoksia projektin aikana. Oppilaiden käsityksissä luonto määrittyi erityisesti alkuperän ja ympäristöongelmien kautta. Aineiston ilmaisuista on havaittavissa perinteinen luonnon ja kulttuurin vastakkainasettelu, mutta myös jatkumoajattelua esiintyi. Ihminen katsottiin osaksi luontoa hiukan useammin projektin jälkeen kuin sitä ennen. Oppilaiden oppimiskokemuksia koskevista vastauksista käy ilmi, että taidelähtöisten ympäristökasvatusmenetelmien kautta voidaan käsitellä oppilaiden omakohtaista luontosuhdetta ja vahvistaa ympäristöherkkyyttä. Erityisesti ympäristötaidetehtävät osoittautuivat oppilaiden kokemuksissa merkityksellisiksi. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että taidelähtöisten menetelmien edelleen kehittäminen ja laajempi hyödyntäminen koulun ympäristökasvatuksessa olisi perusteltua.