Läsnä – Havaintoja kuuntelemisesta ja sen vaikutuksista näyttämöllä
Antikainen, Atte (2019)
2019
Teatterityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Theatre Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904291562
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904291562
Tiivistelmä
Pohdin tässä teatteritaiteen maisterin opinnäytetyössä, kuinka olisin näyttämöllä enemmän läsnäoleva. Käsittelen aihetta näyttelemisen hetkessä tapahtuvan kuuntelun pohjalta. Anna sille opinnäytetyössäni termin näyttämöllinen kuunteleminen. Pyrin selvittämään, mitä kaikkea näyttämöllinen kuunteleminen minulle tarkoittaa näyttelijäntyössäni. Perustavana havaintona on, että kuunteleminen käynnisti minussa näyttelijänä uuden vaiheen. Lisäksi se saa minut olemaan näyttämöllä enemmän läsnä ja utelias oikealla hetkellä.
Lähestyn tutkimusaihettani paneutumalla aluksi lapsuuteen ja sen tarjoamiin lähtökohtiin näyttelijäksi tulemiselle. Käsittelen leikkiä ja sen suhdetta näyttelijäntyöhöni. Lapsuuden harrastukseni jääkiekkoa ja jalkapallo ovat vaikuttaneet tapaani nähdä ja kokea näyttämöllisiä tapahtumia. Tästä esimerkkinä syöttämisen ajattelu näyttelijöiden välisessä dialogissa. Lisäksi käsittelen syöttämisen suhdetta vaikuttumiseen. Musiikilliset harrastukseni, etenkin rumpujen soitto, ovat puolestaan luoneet minulle tavan jäsentää esityksen tai kohtauksen dramaturgiaa. Pohdin myös kokemuksiani näyttämöllisestä kuuntelemisesta kahden produktioesimerkin, sekä Hannu ”Puntti” Valtosen kanssa käytyjen keskusteluiden avulla. Esittelen näyttelijäntyöni viisi kulmakiveä, joista jokainen on sidoksissa näyttämöllisen kuuntelemisen aktiin. Työn lopuksi suuntaan katseeni kohti tulevaisuutta, esittämällä itselleni kysymyksiä tutkimusaiheestani 25 vuoden päähän.
Lähestyn tutkimusaihettani paneutumalla aluksi lapsuuteen ja sen tarjoamiin lähtökohtiin näyttelijäksi tulemiselle. Käsittelen leikkiä ja sen suhdetta näyttelijäntyöhöni. Lapsuuden harrastukseni jääkiekkoa ja jalkapallo ovat vaikuttaneet tapaani nähdä ja kokea näyttämöllisiä tapahtumia. Tästä esimerkkinä syöttämisen ajattelu näyttelijöiden välisessä dialogissa. Lisäksi käsittelen syöttämisen suhdetta vaikuttumiseen. Musiikilliset harrastukseni, etenkin rumpujen soitto, ovat puolestaan luoneet minulle tavan jäsentää esityksen tai kohtauksen dramaturgiaa. Pohdin myös kokemuksiani näyttämöllisestä kuuntelemisesta kahden produktioesimerkin, sekä Hannu ”Puntti” Valtosen kanssa käytyjen keskusteluiden avulla. Esittelen näyttelijäntyöni viisi kulmakiveä, joista jokainen on sidoksissa näyttämöllisen kuuntelemisen aktiin. Työn lopuksi suuntaan katseeni kohti tulevaisuutta, esittämällä itselleni kysymyksiä tutkimusaiheestani 25 vuoden päähän.