Näyttelijä, rauha ja konflikti
Rantonen, Juho (2019)
2019
Teatterityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Theatre Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904261548
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904261548
Tiivistelmä
Opinnäytteen aihe on näyttelijä rauhanvälittäjänä. Opinnäytteessä kuvataan rauhanvälityksen keinoja, joita näyttelijä pystyy käyttämään työssään. Opinnäyte avaa näyttelijän kykyä hahmottaa yhteiskunta näyttämölle ruumiinsa avulla. Opinnäytteessä vedetään yhtys narratiivien ja konfliktien välille ja ehdotetaan rauhanvälittäjä-näyttelijää molempien muokkaajaksi. Näyttelijä voi pyrkiä muuntamaan yhteiskunnallisia konflikteja ehdottamalla vaihtoehtoisia narratiiveja. Narratiivien muokkaaminen tapahtuu ruumiin keinoin, jolloin näyttelijän ei välttämättä tarvitse vaihtaa näyteltävää tekstiä.
Opinnäytteen ensimmäinen luku kuvaa motivaatiota lähestyä näyttelijyyttä rauhanvälityksen näkökulmasta. Siinä avataan käsitteitä yksilö, narratiivi ja epistemia. Toisessa luvussa selitetään käsite yhteiskuntaruumis taiteellisen tutkimuksen kannalta ja kuvataan, kuinka yhteiskuntaruumis on keino sekä hahmottaa yhteiskunnan rakennetta että virittyä näyttelijän työhön. Rauhanvälityksen ja yhteiskunnan rakenteen hahmottamiskyvyn välille solmitaan yhteys. Tätä yhteyttä tarkastellaan sekä yhteiskuntatieteen että näyttelijäntaiteen näkökulmasta. Kolmannessa luvussa käsitellään teatterin ja erityisesti tarinateatterin käyttämistä rauhanvälityksen työkaluna. Luvussa otetaan esimerkkejä työpajoista ja kirjallisuudesta. Niiden avulla pyritään vastaamaan kysymykseen: mitä näyttelijä voi tehdä toimiakseen rauhanvälittäjänä yhteiskunnassa tai taiteellisessa työryhmässä? Neljännessä luvussa kuvataan kolmea projektia: tarinateatteri-esitysjaksoa Tampereen ammattiopistolla, Peruskiviä-esitystä Teatterimontussa Tampereella sekä Marina Abramovicin The Cleaner -retrospektiiviä Saksassa Bonnissa. Näissä projektikuvauksissa kuvataan teoriaosioissa esiteltyjä tekniikoita käytännössä.
Opinnäytteen ensimmäinen luku kuvaa motivaatiota lähestyä näyttelijyyttä rauhanvälityksen näkökulmasta. Siinä avataan käsitteitä yksilö, narratiivi ja epistemia. Toisessa luvussa selitetään käsite yhteiskuntaruumis taiteellisen tutkimuksen kannalta ja kuvataan, kuinka yhteiskuntaruumis on keino sekä hahmottaa yhteiskunnan rakennetta että virittyä näyttelijän työhön. Rauhanvälityksen ja yhteiskunnan rakenteen hahmottamiskyvyn välille solmitaan yhteys. Tätä yhteyttä tarkastellaan sekä yhteiskuntatieteen että näyttelijäntaiteen näkökulmasta. Kolmannessa luvussa käsitellään teatterin ja erityisesti tarinateatterin käyttämistä rauhanvälityksen työkaluna. Luvussa otetaan esimerkkejä työpajoista ja kirjallisuudesta. Niiden avulla pyritään vastaamaan kysymykseen: mitä näyttelijä voi tehdä toimiakseen rauhanvälittäjänä yhteiskunnassa tai taiteellisessa työryhmässä? Neljännessä luvussa kuvataan kolmea projektia: tarinateatteri-esitysjaksoa Tampereen ammattiopistolla, Peruskiviä-esitystä Teatterimontussa Tampereella sekä Marina Abramovicin The Cleaner -retrospektiiviä Saksassa Bonnissa. Näissä projektikuvauksissa kuvataan teoriaosioissa esiteltyjä tekniikoita käytännössä.