"On vallan perkelettä kun et kirjoita" : kiroilu sota-ajan kirjeissä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään kiroilua sota-ajan kirjeissä. Työn tarkoitus on selvittää, millaisia kirosanoja kirjeissä käytetään ja millaisilla tavoilla. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) millaisia kirosanoja sota-ajan kirjeissä käytetään, 2) millaisissa syntaktisissa rakenteissa kirosa­nat esiintyvät, 3) mitä kirjeissä kirotaan ja millaisilla tavoilla sekä 4) miten kansainvälinen kiroilun määritelmä toimii suomen kielen kontekstissa?

Työssä käytetty tutkimusaineisto käsittää 151 sota-ajan kirjeistä kerättyä kirosanaa lause- ja asiayh­teyksineen. Aineisto on kerätty Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston SAK-kokoelmasta. Aineistonkeruu on rajattu niin, että jokaiselta kirjoittajalta on kerätty korkeintaan kymmenen kirosa­naa, jotta yksittäisten kirjoittajien runsaampi kirosanojen käyttö ei vääristäisi tutkimustulosta. Yksi­tyisyyden kunnioittamisen vuoksi työssä ei mainita kirjoittajien eikä kirjeiden vastaanottajien nimiä.

Tutkimuksen teoriataustana on hyödynnetty aiempaa tutkimusta sota-ajan kirjeistä sekä kirosanoi­hin kohdistuvaa kielitieteellistä tutkimusta. Suomenkielinen kirosanatutkimus on hyvin vähäistä, jo­ten tästä syystä työssä on hyödynnetty paljon kansainvälistä kirjallisuutta. Tästä johtuu myös neljäs tutkimuskysymys, joka pohtii kansainvälisestä kirjallisuudesta kootun kirosanan määritelmän toimi­vuutta suomen kielen kontekstissa. Metodeina työssä hyödynnetään monipuolisesti muun muassa sanaston analyysia, kieliopillista perusanalyysia sekä sisällönanalyysia. Työn pääpaino on kvalita­tiivisessa tutkimuksessa, mutta myös kvantitatiivisia havaintoja esitetään.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että aineiston sota-ajan kirjeiden kiroilusanasto on varsin vaihtele­vaa, mutta selvästi yleisimmäksi kirosanaksi nousee piru. Tämä eroaa nykyajan kielenkäytöstä, jos­sa yleisin kirosana on vittu. Johtamattomien kirosanojen lisäksi aineistossa esiintyy adjektiivi-, ad­verbi-, verbi- ja substantiivijohdoksia sekä yhdyssanoja ja sotilasslangisanoja. Myös kieliopillisella tasolla aineistossa esiintyy vaihtelevasti monenlaisia rakenteita, mutta erityisen yleisiä ovat erilaiset määritteet sekä subjektin roolissa nimittelysanana toimivat kirosanat. Myös erilaiset vakiintuneet il­maukset ovat melko yleisiä. Kiroilun aiheissa korostuvat erityisesti vihollisen kiroaminen, sota ja sotilaspalvelus, mielialat ja olotilat, rintaman ja kotirintaman arki sekä kirjeenvaihdon ongelmat ja ihmissuhdeasiat. Kiroilun tavoista yleisimpiä ovat erityisesti negatiivisten mutta myös muiden tun­teiden ilmaisu sekä määrää ja intensiteettiä osoittavat intensifioivat ilmaisut. Analyysi myös osoit­taa, että kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kirosanan määritelmä toimii suomen kielen tasolla suhteellisen hyvin, mutta määritelmässä on myös heikkouksia, kuten esimerkiksi tietyt vakiintuneet suomenkieliset kirosanat, joiden suhteesta tabuaiheisiin ei ole tietoa.