"On vallan perkelettä kun et kirjoita" : kiroilu sota-ajan kirjeissä
Riihonen, Helmi (2019)
2019
Suomen kielen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Finnish Language
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-04-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904241532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904241532
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään kiroilua sota-ajan kirjeissä. Työn tarkoitus on selvittää, millaisia kirosanoja kirjeissä käytetään ja millaisilla tavoilla. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) millaisia kirosanoja sota-ajan kirjeissä käytetään, 2) millaisissa syntaktisissa rakenteissa kirosanat esiintyvät, 3) mitä kirjeissä kirotaan ja millaisilla tavoilla sekä 4) miten kansainvälinen kiroilun määritelmä toimii suomen kielen kontekstissa?
Työssä käytetty tutkimusaineisto käsittää 151 sota-ajan kirjeistä kerättyä kirosanaa lause- ja asiayhteyksineen. Aineisto on kerätty Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston SAK-kokoelmasta. Aineistonkeruu on rajattu niin, että jokaiselta kirjoittajalta on kerätty korkeintaan kymmenen kirosanaa, jotta yksittäisten kirjoittajien runsaampi kirosanojen käyttö ei vääristäisi tutkimustulosta. Yksityisyyden kunnioittamisen vuoksi työssä ei mainita kirjoittajien eikä kirjeiden vastaanottajien nimiä.
Tutkimuksen teoriataustana on hyödynnetty aiempaa tutkimusta sota-ajan kirjeistä sekä kirosanoihin kohdistuvaa kielitieteellistä tutkimusta. Suomenkielinen kirosanatutkimus on hyvin vähäistä, joten tästä syystä työssä on hyödynnetty paljon kansainvälistä kirjallisuutta. Tästä johtuu myös neljäs tutkimuskysymys, joka pohtii kansainvälisestä kirjallisuudesta kootun kirosanan määritelmän toimivuutta suomen kielen kontekstissa. Metodeina työssä hyödynnetään monipuolisesti muun muassa sanaston analyysia, kieliopillista perusanalyysia sekä sisällönanalyysia. Työn pääpaino on kvalitatiivisessa tutkimuksessa, mutta myös kvantitatiivisia havaintoja esitetään.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että aineiston sota-ajan kirjeiden kiroilusanasto on varsin vaihtelevaa, mutta selvästi yleisimmäksi kirosanaksi nousee piru. Tämä eroaa nykyajan kielenkäytöstä, jossa yleisin kirosana on vittu. Johtamattomien kirosanojen lisäksi aineistossa esiintyy adjektiivi-, adverbi-, verbi- ja substantiivijohdoksia sekä yhdyssanoja ja sotilasslangisanoja. Myös kieliopillisella tasolla aineistossa esiintyy vaihtelevasti monenlaisia rakenteita, mutta erityisen yleisiä ovat erilaiset määritteet sekä subjektin roolissa nimittelysanana toimivat kirosanat. Myös erilaiset vakiintuneet ilmaukset ovat melko yleisiä. Kiroilun aiheissa korostuvat erityisesti vihollisen kiroaminen, sota ja sotilaspalvelus, mielialat ja olotilat, rintaman ja kotirintaman arki sekä kirjeenvaihdon ongelmat ja ihmissuhdeasiat. Kiroilun tavoista yleisimpiä ovat erityisesti negatiivisten mutta myös muiden tunteiden ilmaisu sekä määrää ja intensiteettiä osoittavat intensifioivat ilmaisut. Analyysi myös osoittaa, että kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kirosanan määritelmä toimii suomen kielen tasolla suhteellisen hyvin, mutta määritelmässä on myös heikkouksia, kuten esimerkiksi tietyt vakiintuneet suomenkieliset kirosanat, joiden suhteesta tabuaiheisiin ei ole tietoa.
Työssä käytetty tutkimusaineisto käsittää 151 sota-ajan kirjeistä kerättyä kirosanaa lause- ja asiayhteyksineen. Aineisto on kerätty Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston SAK-kokoelmasta. Aineistonkeruu on rajattu niin, että jokaiselta kirjoittajalta on kerätty korkeintaan kymmenen kirosanaa, jotta yksittäisten kirjoittajien runsaampi kirosanojen käyttö ei vääristäisi tutkimustulosta. Yksityisyyden kunnioittamisen vuoksi työssä ei mainita kirjoittajien eikä kirjeiden vastaanottajien nimiä.
Tutkimuksen teoriataustana on hyödynnetty aiempaa tutkimusta sota-ajan kirjeistä sekä kirosanoihin kohdistuvaa kielitieteellistä tutkimusta. Suomenkielinen kirosanatutkimus on hyvin vähäistä, joten tästä syystä työssä on hyödynnetty paljon kansainvälistä kirjallisuutta. Tästä johtuu myös neljäs tutkimuskysymys, joka pohtii kansainvälisestä kirjallisuudesta kootun kirosanan määritelmän toimivuutta suomen kielen kontekstissa. Metodeina työssä hyödynnetään monipuolisesti muun muassa sanaston analyysia, kieliopillista perusanalyysia sekä sisällönanalyysia. Työn pääpaino on kvalitatiivisessa tutkimuksessa, mutta myös kvantitatiivisia havaintoja esitetään.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että aineiston sota-ajan kirjeiden kiroilusanasto on varsin vaihtelevaa, mutta selvästi yleisimmäksi kirosanaksi nousee piru. Tämä eroaa nykyajan kielenkäytöstä, jossa yleisin kirosana on vittu. Johtamattomien kirosanojen lisäksi aineistossa esiintyy adjektiivi-, adverbi-, verbi- ja substantiivijohdoksia sekä yhdyssanoja ja sotilasslangisanoja. Myös kieliopillisella tasolla aineistossa esiintyy vaihtelevasti monenlaisia rakenteita, mutta erityisen yleisiä ovat erilaiset määritteet sekä subjektin roolissa nimittelysanana toimivat kirosanat. Myös erilaiset vakiintuneet ilmaukset ovat melko yleisiä. Kiroilun aiheissa korostuvat erityisesti vihollisen kiroaminen, sota ja sotilaspalvelus, mielialat ja olotilat, rintaman ja kotirintaman arki sekä kirjeenvaihdon ongelmat ja ihmissuhdeasiat. Kiroilun tavoista yleisimpiä ovat erityisesti negatiivisten mutta myös muiden tunteiden ilmaisu sekä määrää ja intensiteettiä osoittavat intensifioivat ilmaisut. Analyysi myös osoittaa, että kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden kirosanan määritelmä toimii suomen kielen tasolla suhteellisen hyvin, mutta määritelmässä on myös heikkouksia, kuten esimerkiksi tietyt vakiintuneet suomenkieliset kirosanat, joiden suhteesta tabuaiheisiin ei ole tietoa.