The cultural event as a test bench of work-based pedagogy in vocational higher education : A study of strategic partnership, commitment, and expansive learning in a regional network

Abstract

Tutkimuksessa analysoitiin ammatillisen korkeakoulutuksen ja työelämäorganisaatioiden yhteistyötä ja oppimista alueellisessa verkostossa uudenlaisen kulttuuritapahtuman kehittämishankkeen aikana. Kulttuuritapahtuma toteutti ammattikorkeakoulun uutta työelämäpedagogiikan mallia, jota testattiin hankkeessa. Opiskelijoiden, opettajien ja työelämäkumppaneiden yhteistyötä ja oppimista tutkittiin strategisen kumppanuuden, sitoutumisen ja ekspansiivisen oppimisen näkökulmista. Työelämäpedagogiikan toteuttaminen on moniulotteinen prosessi, joka vaatii moninäkökulmaista ja monikonseptista lähestymistapaa. Tämän tyyppinen tutkimus on harvinaista, mutta kasvavassa määrin tarpeellista ammatillisen koulutuksen uudistusten painottaessa vahvasti työelämätaitoja.

Tutkimuskysymykset olivat: 1. Miten ammatillisen korkea-asteen koulutuksen (AMK) ja kulttuuriorganisaation välinen strateginen kumppanuus kehittyi kulttuuritapahtuman kehittämisprosessissa? 2. Miten laajan alueellisen verkoston osallistujien sitoutuminen kulttuuritapahtuman suunnitteluun ja toteuttamiseen ilmeni? 3. Miten kulttuuritapahtuma testasi ja haastoi ammatillisen korkea-asteen koulutuksen työelämäpedagogisen mallia ja edisti osallistujien ekspansiivista oppimista?

Metodologinen ja ontologinen viitekehys abduktiiviselle analyysille oli kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria (CHAT), erityisesti käsitteet toiminnan kohde, historialliset vaiheet ja tapahtumat, ristiriidat, ekspansion ulottuvuudet sekä ekspansion vyöhyke. Aineisto koostui äänitetyistä ja litteroiduista kokouksista ja haastatteluista sekä kokousmuistioista. Aineisto kerättiin 13 kuukauden aikana alueellisen uuden kulttuuritapahtuman Mikkeli Meets Russia (MMR) kehittämisprosessista. MMR-tapahtuma vastasi erityisesti venäläisturistien ohjelmakysyntään Mikkelissä vuoden vaihteen sesonkina. Tapahtuma sai alkunsa ammattikorkeakoulun ja teatterin välisestä strategisesta kumppanuudesta ja laajeni alueellisten organisaatioiden verkostoyhteistyöksi.

Ensimmäisen tutkimuskysymyksen analyysi osoitti, että AMK:n ja teatterin välinen strateginen kumppanuus eteni neljän vaiheen kautta, joita voitiin luonnehtia kullekin vaiheelle ominaisten kriittisten tapahtumien, yhteistyön kohteen ja kehitysristiriitojen avulla. Näitä tuloksia tulkittiin edelleen ekspansion ulottuvuuksen näkökulmasta, joita olivat ennakoiva-ajallinen, sosiaalis-spatiaalinen, moraalisideologinen ja systeemis-kehityksellinen ulottuvuus. Ekspansion ulottuvuudet näyttivät seuraavan kehittymislogiikkaa ilmaantuen ja kehittyen rinnan strategisen kumppanuuden vaiheiden kanssa.

Toiseen tutkimuskysymykseen tutkija kehitteli käsitteellistä viitekehystä sitoutumisen analysoimiseksi alueellisessa verkostossa. Käytetyt analyyttiset käsitteet olivat osallistumisen intensiteetti, yhteistyön aiheet ja intressiristiriidat. Analyysi paljasti kolme sitoutumisen tyyppiä, jotka tutkija nimesi Kehittäjät, Toteuttajat ja Lähtijät. Heikko tai valikoiva sitoutuminen esti toimijoita heittäytymästä luovaan prosessiin, jossa toimija ja toiminnan kohde muokkaavat toisiaan ja luovat ekspansiivista oppimista. Prosessin vetäjillä tulisi olla valmiuksia käsitellä kaikkien osapuolten motiiveja ja orientaatioita, joilla toiminnan kohdetta rakennetaan.

Kolmas tutkimuskysymys valotti työelämäpedagogisen mallin toimivuutta ja sen pedagogisia elementtejä avaintoimijoiden näkökulmista tarkasteluna. Analysoitiin, miten lähiopetustunnit ja ohjausklinikat linkittyivät opiskelijoiden kehittämistehtäviin ja miten malli kokonaisuudessaan orientoi osallistujia kohti jaettua kohdetta, kulttuuritapahtumaa. Kahden kehittämistehtävän vertailu osoitti, että hienostuneinkin työelämämallin toteutus jää osittaiseksi, jos työelämän kehittämistehtävästä puuttuu teorian ja käytännön yhdistävä tietoperusta. Lisäksi kollektiivinen työelämäpedagogiikan mallin toteuttaminen MMR:n aikana loi ekspansion vyöhykkeen, joka – osallistujille erityisten oppimispiirteiden lisäksi – osoitti tarvetta pedagogisen vision laajentamiselle, pedagogiselle välittäjyydelle, suhdeasiantuntijuudelle ja monialaisuudelle.

Tiivistetysti tulokset osoittivat, että kulttuuritapahtuman tuotantoprosessi tarjosi työelämäpedagogiselle mallille kiinnostavan testialustan, vaikka yhteistyön kohde ja työnjako olivat lähtökohtaisesti epäselviä. Kriittisin kysymys liittyy siihen, miten mallin toteutus edistää yhtäläisesti opiskelijoiden, opettajien ja työelämäkumppaneiden oppimismahdollisuuksia. Ammatillinen korkea-asteen koulutus kantaa edelleen päävastuun oppimisesta. Johtavan roolin ottaminen alueellisissa työelämäverkostoissa vaatii kuitenkin opettajilta ja muilta pedagogisilta toimijoilta uutta osaamista. Strateginen kumppanuus on tehokas väline pitkäjänteiseen toimintojen kehittämiseen ja osallistujien oppimiseen, mutta saattaa vaikeuttaa muiden osallistujien sitoutumista. Käytännön ja teorian välisen dikotomian ylittäminen sekä kouluoppimisen dilemman ratkaiseminen vaatii työelämäpedagogisten mallien hallintaa. Malleissa opiskelijat, opettajat ja työelämäkumppanit rakentavat toiminnan kohdetta suhdeasiantuntijuuden ja ekspansiivisen oppisen kautta.

This research analyse collaboration and learning in a regional network of a vocational higher education (VHE) institution and working-life organisations during the production of a cultural event that offered a test bench for the implementation of a new model of work-based pedagogy (WBP). The conditions of collaboration and learning were studied on the levels of strategic partnership, commitment, and expansive learning of the students, the teachers, and the working-life partners. Implementation of work-based pedagogy is complex and requires a multiperspective and multi-conceptual approach. Such research is rare but increasingly needed because of the reform of vocational education highlighting the attainment of working-life skills.

Research questions were: 1. How did the strategic partnership between the regional institution of VHE (the University of Applied Sciences) and the cultural institution (the City Theatre) develop through the initiative of the cultural event? 2. How did the participants’ commitment to the planning and implementation of the cultural event emerge in the larger regional network? 3. How did the cultural event test and challenge the work-based pedagogical model of Vocational Higher Education (VHE) and enhance the participants’ expansive learning?

The methodological and ontological framework for an abductive analysis was cultural-historical activity theory (CHAT), particularly the concepts of the object of activity, historical phases and events, contradictions, dimensions of expansion, and a zone of expansion. The data consisted of audio-recorded and transcribed meetings and interviews and the meeting memos collected during 13 months of the developing process of a new regional cultural event the Mikkeli Meets Russia (MMR). The MMR event answered the needs of Russian tourists visiting Mikkeli over the New Year. It emerged from the strategic partnership between the University of Applied Sciences (UAS) and the City Theatre to involve a larger network of local organisations.

The analysis of the first research questions showed that the development of a strategic partnership between the UAS and the City Theatre proceeded through four phases with characteristic critical events, the object of collaboration, and developmental contradictions. These findings were further interpreted by means of the dimensions of expansion entitled Anticipatory-temporal, Social-spatial, Instrumental expansion, Moral-ideological and Systemic-developmental. The dimensions of expansion of collaboration seem to follow a developmental logic when emerging and evolving along with the phases of partnership.

For the second research question the researcher developed a multi-conceptual method of analysis to study commitment in a regional network. The concepts employed were intensity of participation, concerns of collaboration and conflicts of interests. The analysis revealed three types of commitment, Developers, Realisers, and Leavers. Weak or selective commitment prevents the subjects from throwing themselves into a creative process in which the subject and object modify each other and generate expansive learning. The leaders of the process should be capable to deal with all participants’ motives and orientations involved in the object construction. The third research question cast light on the functionality of the WBP model and its pedagogical elements seen from the perspectives of the key participants. It was analysed how the contact lessons and guiding clinics mediated the students’ developmental assignments and how the model as the whole oriented the participants towards the shared object of the cultural event. Comparison of two development assignments demonstrated that even a sophisticated implementation of a WBP model cannot be but partial, if the working-life assignment lacks a solid knowledge orientation basis that connects between the theory and practice to solve the dilemma of school learning. In addition, collective implementation of the WBP model during the MMR event formed a “zone of expansion” that beyond the participant-specific features of expansive learning demonstrated the need for the expansion of pedagogical vision, pedagogical mediation, relational expertise and crossdisciplinarity.

In sum, the findings reveal that the production of a cultural event offers an interesting test bench for work-based pedagogy, even when the object of collaboration and the division of labour are unclear and uncertain, at the outset. The most critical question concerning WBP is how its implementation enhances equal learning possibilities among the students, teachers and working-life partners. VHE institutions still carry the main responsibility for learning, but taking a lead role in regional working-life networks requires new and expanded capabilities of teachers and other pedagogical actors. Strategic partnership is an efficient tool for longitudinal developing activities and participants’ learning, but may complicate the commitment of other participants. Overcoming the dilemma of school learning and a dichotomy between theory and practice calls for the mastery of WBP models, in which students, teachers, and working-life partners construct the object of activity through relational expertise and expansive learning.