Erityistä tukea tarvitseviin lapsiin kohdistuva väkivalta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja muodostaa synteesi erityistä tukea tarvitsevien lasten kokemasta väkivallasta. Tutkimuksen tavoitteena oli nostaa esille erityistä tukea tarvitseviin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, siihen yhteydessä olevia tekijöitä sekä erityislasten oma näkemys heihin kohdistuvasta väkivallasta. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa syventävää tietoa aiheesta, jota voidaan hyödyntää väkivallan ennaltaehkäisyn tukena.

Erityistä tukea tarvitseviin lapsiin kohdistuvan väkivallan ja kiusaamisen kuvaamiseksi käytettiin monimenetelmällistä lähestymistapaa lapsiin kohdistuvan väkivallan kartoittamiseksi. Alle kouluikäisten lasten vanhemmille suunnatun kyselytutkimuksen (N=223) avulla tarkasteltiin väkivallan riskitekijöitä 2-ja 4-vuotiaiden lasten perheissä vanhempien ilmoittamana. Aineisto analysoitiin tilastollisesti ja väkivallan riskitekijöiden vertailussa käytettiin χ2-testiä sekä ristiintaulukointia. Logistisella regressioanalyysilä pyrittiin selittämään riskitekijöiden yhteyttä henkiseen ja lievään fyysiseeen väkivaltaan ja löytämään ilmiön kannalta keskeiset tekijät. Suomalaisille ja ruotsalaisille vanhemmille (N=3420) suunnatun kyselyn kautta kuvattiin suomalaisten ja ruotsalaisten äitien lapsiinsa kohdistamaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Aineisto mahdollisti vertailun vamman tai pitkäaikaissairauden omaavien lasten sekä lasten, joilla ei ollut vammaa tai pitkäaikaissairautta välillä. Aineiston analysoinnissa ja kuvailussa käytettiin frekvenssejä, ristiintaulukointia, khiin neliö-testiä sekä t-testiä. Erityislasten haastatteluilla (N=10) kuvattiin lasten määritelmiä ja lapsen itsensä kohdistuvia tai hänen todistamiaan kokemuksia kiusaamisesta ja väkivallasta. Haastattelut analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että väkivallan riskitekijöistä lapseen, vanhempaan ja perheeseen liittyvät tekijät olivat yhteydessä lapseen kohdistuvaan henkiseen tai lievään fyysiseen väkivaltaan. Vakavan fyysisen väkivallan riskitekijöitä ei noussut esille aineistosta.

Verrattaessa äitien kohdistamaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa erityistä tukea tarvitsevia lapsia kohtaan suhteessa lapsiin, joilla ei ole vammaa tai pitkäaikaissairautta, nousi esille, että äidit käyttivät enemmän henkistä väkivaltaa lapsiin, joilla oli vamma 10 tai pitkäaikaissairaus. Äidit käyttivät lievää fyysistä väkivaltaa useammin (väkivallan tiheyttä tarkasteltaessa) lapsiin, joilla oli neurologisia tai psyykkisiä vammoja tai pitkäaikaissairauksia verratessa lapsiin, joilla ei ollut vammaa tai pitkäaikaissairautta. Kliinisesti merkittävä tulos oli vakavaa fyysistä väkivaltaa tarkasteltaessa lapsien, joilla oli neurologisia tai psyykkisiä vammoja tai pitkäaikaissauksia kohdalla verratessa muihin lapsiryhmiin.

Erityislapset määrittelivät väkivallan konkreettisina tekoina. Erityislasten itseensä kohdistuvat tai todistamat kiusaamisen ja väkivallan kokemukset olivat moninaisia, jotka tapahtuivat lapsen useilla elämänalueilla. Erityislapset kokivat väkivaltaa avustajien taholta ja lapsia kiusattiin vamman takia.

Synteesi väkivallasta erityistä tukea tarvitsevia lapsia kohtaan muodostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1) erityistä tukea tarvitseviin lapsiin kohdistuvan väkivallan moninaisuus ja muodot, 2) väkivaltaan yhteydessä olevat tekijät ja 3) väkivallan esiintyminen erityistä tukea tarvitsevia lapsia kohtaan. Erityistä tukea tarvitseviin lapsiin kohdistuvan väkivallan moninaisuus ja muodot tulivat esille silloin, kun lapsi koki väkivaltaa, kiusaamista ja syrjimistä sekä silloin, kun lapsi todisti väkivaltaa. Väkivaltaan yhteydessä olevat tekijät olivat sekä suojaavia tekijöitä että väkivallalle altistavia tekijöitä. Väkivalta erityistä tukea tarvitsevia lapsia kohtaan näyttäytyi väkivallan muodoittain kuten henkisenä ja fyysisenä väkivaltana.

Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää päätöksen teon tukena ja jatkotutkimuksissa. Lisäksi tuotettu tieto haastaa lapsiin kohdistuvissa väkivaltatutkimuksissa tarkastelemaan aina myös erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja ottamaan heidät mukaan tutkimuksiin toteuttaen inkluusio-periaatetta. Synteesin tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja suunnattaessa resursseja väkivallan vaikuttamistyöhön sekä sellaisten palveluiden kehittämiseen, jotka tukisivat erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja heidän perheitään.

The purpose of this study was to describe and form a synthesis of the violence of children with special needs experience. The aim of the study was to highlight the violence of children with special needs, the factors affecting it and the children’s own perceptions of the violence they experience. A further aim is to produce deeper knowledge of the subject, which can be used to support the prevention of violence.

To describe the violence and bullying of children with special needs we used a mixed methods approach examined the violence of children.

Using a questionnaire targeted at parents of children under school age (N=223), we evaluated the risk factors of violence reported by parents of 2 and 4-year-old children. We analysed the data statistically, and to compare the risk factors of violence we used the χ2 test and cross tabulation. We used logistical regression analysis to explain the association between the risk factors and emotional and mild physical violence and to find the key factors of the phenomenon. Using a questionnaire targeted towards Finnish and Swedish parents (N=3420), we described Finnish and Swedish mothers’ emotional and physical violence of their children. The data enabled a comparison between children with a disability or long-term illness and children with no disability or long-term illness. In the analysis and description of the data, we used frequencies, cross tabulation, the χ2 test and the t test. The interviews of the children with special needs (N=10) illustrated the children’s definitions and experiences of bullying and violence that they had either experienced themselves or witnessed. We analysed the interviews using inductive content analysis.

The results of the study show that of the risk factors of violence, those related to the child, parent or family were associated with emotional or mild physical violence of children. The risk factors of serious physical violence did not emerge in these data.

A comparison of mothers’ emotional and physical violence of children with special needs to that of children with no disability or long-term illness revealed that mothers’ emotional violence of children with a disability or long-term illness was more prevalent. Mothers’ mild physical violence (shown by frequency of violence) of children with neurological or mental disabilities or long-term illnesses was more frequent than that of children with no disability or long-term illness. One clinically significant result 12 was the serious physical violence of children with neurological or mental disabilities or long-term illnesses in comparison with other child groups.

The children with special needs defined violence as concrete actions. The experiences of bullying or violence suffered or witnessed by children with special needs were diverse and occurred in several areas of the children’s lives. Children with specal needs experienced violence from the assistant and children became bullied because of disability.

The synthesis of the violence of children with special needs consisted of three parts: 1) the diversity and forms of violence of children with special needs, 2) factors associated with violence and 3) the prevalence of violence of children with special needs. The diversity and forms of the violence of children with special needs arose as violence, bullying or discrimination experienced by the child and violence witnessed by the child. The factors associated with violence were preventive as well as predisposing. Violence of the children with special needs appeared on forms of violence as emotional and physical violence.

The results of the study can be used to support decision-making and in further research. The data created also challenges those involved in reasearch of child violence to always also examine children with special needs and to include them in their studies in line with the inclusion principle. The results of the synthesis can be used when planning and directing resources for advocacy work related to violence and for development of that kind of services that would support children with special needs and their families.