Hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenten näkemyksiä lapsen osallisuudesta tahdonvastaisessa huostaanotossa
Lappalainen, Elina (2019)
Lappalainen, Elina
2019
Sosiaalityön tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-02-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904081487
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904081487
Tiivistelmä
Pro gradu-tutkielma käsittelee hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenten näkemyksiä lapsen osallisuudesta tahdonvastaisessa huostaanotossa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenen haastattelusta.
Tutkimustuloksissa todettiin, että hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenet pitivät lapsen osallisuuteen liittyviä kysymyksiä tärkeinä. Lapsen osallisuuden toteutumisen varmistamisen tahdonvastaisen huostaanoton prosessissa asiantuntijajäsenet näkivät ensisijaisesti sosiaalityön tehtäväksi, sillä hallinto-oikeus tekee ratkaisut pääsääntöisesti sosiaalitoimen hakemuksen ja muun siihen liittyvän kirjallisen aineiston perusteella. Lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttavat merkittävästi siihen, miten lapsen osallisuus on huomioitu tahdonvastaisessa huostaanoton prosessissa. Yli 12-vuotiaiden lasten ja nuorten kohdalla osallisuus näyttäytyy toteutuvan paremmin verrattuna pienempiin lapsiin. Sosiaalitoimen toimintatapoja kohtaan esitettiin kritiikkiä, sillä lapset ja heidän näkemyksensä näkyvät usein heikosti huostaanoton asiakirjoissa.
Tutkimustulosten perusteella asiantuntijajäsenet itse kuulevat lapsia lähinnä hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn yhteydessä. Kuulemiset pyritään tekemään mahdollisimman lapsiystävällisiksi vaikkakin haastateltavat toivat esiin esimerkiksi oikeussalikäsittelyn puitteiden haasteellisuuden. Tuloksista välittyi kuva, jonka perusteella asiantuntijajäsenet pyrkivät omassa työskentelyssään tukemaan lapsen osallisuutta lapsilähtöisin haastattelumenetelmin ja panostamalla lapsen yksilölliseen kohtaamiseen hallinto-oikeuden käsittelyssä. Tuloksissa kävi kuitenkin ilmi, että hallinto-oikeuksilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä lasten ja nuorten kuulemiseksi. Hallinto-oikeuksien lapsiystävällisten käytänteiden harmonisoiminen ja tiedon jakaminen hallinto-oikeuksien välillä voisi tukea lapsen osallisuuden parantamista tahdonvastaisen huostaanoton hallinto-oikeuskäsittelyssä.
Tutkimustuloksissa todettiin, että hallinto-oikeuden asiantuntijajäsenet pitivät lapsen osallisuuteen liittyviä kysymyksiä tärkeinä. Lapsen osallisuuden toteutumisen varmistamisen tahdonvastaisen huostaanoton prosessissa asiantuntijajäsenet näkivät ensisijaisesti sosiaalityön tehtäväksi, sillä hallinto-oikeus tekee ratkaisut pääsääntöisesti sosiaalitoimen hakemuksen ja muun siihen liittyvän kirjallisen aineiston perusteella. Lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttavat merkittävästi siihen, miten lapsen osallisuus on huomioitu tahdonvastaisessa huostaanoton prosessissa. Yli 12-vuotiaiden lasten ja nuorten kohdalla osallisuus näyttäytyy toteutuvan paremmin verrattuna pienempiin lapsiin. Sosiaalitoimen toimintatapoja kohtaan esitettiin kritiikkiä, sillä lapset ja heidän näkemyksensä näkyvät usein heikosti huostaanoton asiakirjoissa.
Tutkimustulosten perusteella asiantuntijajäsenet itse kuulevat lapsia lähinnä hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn yhteydessä. Kuulemiset pyritään tekemään mahdollisimman lapsiystävällisiksi vaikkakin haastateltavat toivat esiin esimerkiksi oikeussalikäsittelyn puitteiden haasteellisuuden. Tuloksista välittyi kuva, jonka perusteella asiantuntijajäsenet pyrkivät omassa työskentelyssään tukemaan lapsen osallisuutta lapsilähtöisin haastattelumenetelmin ja panostamalla lapsen yksilölliseen kohtaamiseen hallinto-oikeuden käsittelyssä. Tuloksissa kävi kuitenkin ilmi, että hallinto-oikeuksilla ei ole yhtenäisiä käytäntöjä lasten ja nuorten kuulemiseksi. Hallinto-oikeuksien lapsiystävällisten käytänteiden harmonisoiminen ja tiedon jakaminen hallinto-oikeuksien välillä voisi tukea lapsen osallisuuden parantamista tahdonvastaisen huostaanoton hallinto-oikeuskäsittelyssä.