Vertaisryhmämentorointi vapaassa sivistystyössä - Tutkimus Verme2-hankkeen pilotista

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin vertaisryhmämentoroinnin mahdollisuuksia ja haasteita vapaan sivistystyön kentällä. Tutkimuksen taustalla oli Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama Verme2-hanke, jonka myötä vertaisryhmämentorointia pilotoitiin kansan- ja kansalaisopistoissa. Pilotissa vapaan sivistystyön opettajista koulutettiin vertaisryhmämentoroinnin ohjaajia eli mentoreita.

Tutkimuksessa tarkasteltiin mentorikoulutukseen osallistuneiden opettajien odotuksia ja näkemyksiä pilotin alkuvaiheessa. Vastauksia haettiin seuraavien kysymysten avulla: Minkälaisia odotuksia vapaan sivistystyön opettajat asettavat vertaisryhmämentoroinnille osaamisen kehittämisen menetelmänä? Minkälaisia edellytyksiä vertaisryhmämentoroinnin toteuttamiselle on vapaan sivistystyön opettajan työssä? Millaisia oppimistarinoita vapaan sivistystyön opettajat rakentavat mentorikoulutuksen alkuvaiheessa?

Teoreettisessa taustassa tarkasteltiin vapaata sivistystyötä sekä sen asettamia reunaehtoja osaamisen kehittämiselle. Teoreettisessa viitekehyksessä esiteltiin myös vertaisryhmämentorointi osaamisen kehittämisen mallina. Tutkimus kiinnittyy narratiivisuuden ja sosiaalisen konstruktionismin ajatuksiin tiedon sekä todellisuuden sosiaalisesti rakentuneesta luonteesta. Tutkimusaineisto kerättiin kuudelta vapaan sivistystyön opettajalta keväällä 2018. Kerätty aineisto on narratiivinen ja se rakentuu koulutustapaamisten havainnoinneista sekä opettajien tuottamista oppimistehtävistä. Aineistoa on analysoitu teemoittelun ja narratiivisen juonianalyysin avulla.

Tutkimuksessa havaittiin, että vapaan sivistystyön opettajat odottavat vertaisryhmämentoroinnilta yhteisöllisyyttä ja konkreettisia välineitä omaan opetustyöhönsä. Lisäksi havaittiin, että vertaisryhmämentorointi voisi toimia perehdytyksen tukena ja työhön liittyvien tunteiden jakamisen areenana. Tutkimuksen mukaan vertaisryhmämentoroinnin toteuttamiselle on monia edellytyksiä, kuten tuntiopettajien ainutlaatuinen asema sekä opistojen ja työnkuvien moninaisuus. Tutkimuksessa havaitut edellytykset tuovat esiin esimerkiksi tuntipalkkion maksamiseen liittyviä kysymyksiä sekä hajanaisen opettajakunnan innostamisen haasteita. Tutkimuksen mukaan mentorikoulutuksen oppimisprosessi herätti monia tunteita, jotka kehittyivät alun epätietoisuudesta kohti huojentavaa mentorointikevään päätöstä. Mentorikoulutus järjestettiin verkkovälitteisessä ympäristössä, joka toi opettajat eri puolelta Suomea yhteen. Verkkovälitteiseen oppimiseen liittyi teknisiä ongelmia, jotka veivät aikaa koulutukselta. Lisäksi opettajien oppimisprosessin etenemistä haastoi kiireinen työtilanne, joka vei aikaa toiminnan toteuttamisen suunnittelulta.

Tutkimuksen perusteella opettajat kaipaavat ajatusten jakamista ja keskustelua avoimessa ja luottamuksellisessa ympäristössä. Parhaiten tämä onnistuu, kun kuuntelijan asemassa on joku, joka tuntee sen työn kontekstin, jossa liikutaan. Tällä hetkellä tämänkaltaiset hedelmälliset keskustelut jäävät pääosin toteutumatta ja opettajat kokivat toimivansa yksin. Opettajat kokivat, että vertaisryhmämentoroinnin avulla voitaisiin kehittää sekä yksilöä että työyhteisöä. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että vertaisryhmämentoroinnin jatkuminen vaatii sekä hallinnollista työtä että onnistuneita vertaisryhmämentoroinnin ryhmiä. Lisäksi tulisi tehdä vielä laajempaa tutkimusta siitä, millaisia hyötyjä toimintamalli tuottaa pidemmän aikavälin kuluttua.