Rikoksen uhrin suojelutarve esitutkinnassa - prosessin arviointi ja haasteet
Liikkanen, Teemu (2019)
Liikkanen, Teemu
2019
Turvallisuushallinnon maisteriohjelma - Master's Programme in Security Administration
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-02-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904021467
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904021467
Tiivistelmä
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen tarkoitus oli teemahaastatteluiden avulla selvittää rikoksen uhrien suojelutarpeen selvittämisen nykytilaa Lappeenrannan poliisiasemalla. Tutkimuksen tavoitteena oli saada myös selville tämän kyseisen esitutkintaprosessin mahdolliset kehittämiskohteet sekä tarvittaessa tuoda esille siihen liittyviä kehittämisnäkökulmia. Tätä kautta kysymyksessä on kehittävä työntutkimus, jolla pyritään parantamaan poliisin tarjoamaa palvelua uhrin suojelutarpeisiin liittyvissä asioissa ja tekemään tästä poliisin palvelusta entistä laadukkaampaa. Tutkimuksella pyritään myös parantamaan rikoksen uhrien asemaa ja saamaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 10 henkilöä. Haastateltavaksi valittiin Lappeenrannan poliisiasemalta kaksi päällystötutkinnanjohtajaa, viisi rikostutkijaa ja poliisiaseman sosiaaliohjaaja. Lisäksi Salpausselän syyttäjänviraston Lappeenrannan palvelutoimistosta haastateltiin kahta kihlakunnansyyttäjää. Haastatteluiden perusteella voidaan todeta, että poliisin tutkijat suorittavat esitutkinnassa pääsääntöisesti rikoksen uhrin suojelutarpeen arvioinnin. Kaikilla tutkijoilla ei kuitenkaan ole riittävää tietotaitoa ja osaamista uhrin suojelutarpeeseen liittyvissä asioissa. Tutkijat eivät myöskään ole riittävän tietoisia suojelutarpeen toimintamallista. Poliisiasemalla ei suojelutarpeen selvittämiseen liittyvää toimintamallia ole käyty riittävästi läpi.
Tutkimuksesta voidaan todeta, että uhrin suojelutarpeen selvittämisen tilanne Lappeenrannan poliisiasemalla ei ole riittävän hyvä. Tutkimuksen perusteella on myös pääteltävissä, että poliisiaseman johtamisessa on puutteita. Johtaminen ei ole ollut riittävän laadukasta ja tehokasta, jonka seurauksena esimerkiksi kaikilla tutkijoilla ei ole tarpeeksi tietotaitoa ja osaamista suojelutarpeen toimintamallista. Myös sitä, että suojelutarpeen toimintamalli ei ole kaikkien työntekijöiden tiedossa, voidaan pitää osittain epäonnistuneen johtamisen seurauksena. On kylläkin huomioitava, että pelkästään laadukkaalla johtamisella ei aina pystytä saavuttamaan haluttua lopputulosta. Tässä tutkimuksessa esille tulleet tutkijoiden suuret työmäärät ja vähäiset resurssit vaikuttavat lopputulokseen negatiivisesti.
Kiinnostava jatkotutkimuksen aihe olisi rikosten uhrien näkemysten tutkiminen suojelutarpeeseen liittyvissä asioissa.
Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 10 henkilöä. Haastateltavaksi valittiin Lappeenrannan poliisiasemalta kaksi päällystötutkinnanjohtajaa, viisi rikostutkijaa ja poliisiaseman sosiaaliohjaaja. Lisäksi Salpausselän syyttäjänviraston Lappeenrannan palvelutoimistosta haastateltiin kahta kihlakunnansyyttäjää. Haastatteluiden perusteella voidaan todeta, että poliisin tutkijat suorittavat esitutkinnassa pääsääntöisesti rikoksen uhrin suojelutarpeen arvioinnin. Kaikilla tutkijoilla ei kuitenkaan ole riittävää tietotaitoa ja osaamista uhrin suojelutarpeeseen liittyvissä asioissa. Tutkijat eivät myöskään ole riittävän tietoisia suojelutarpeen toimintamallista. Poliisiasemalla ei suojelutarpeen selvittämiseen liittyvää toimintamallia ole käyty riittävästi läpi.
Tutkimuksesta voidaan todeta, että uhrin suojelutarpeen selvittämisen tilanne Lappeenrannan poliisiasemalla ei ole riittävän hyvä. Tutkimuksen perusteella on myös pääteltävissä, että poliisiaseman johtamisessa on puutteita. Johtaminen ei ole ollut riittävän laadukasta ja tehokasta, jonka seurauksena esimerkiksi kaikilla tutkijoilla ei ole tarpeeksi tietotaitoa ja osaamista suojelutarpeen toimintamallista. Myös sitä, että suojelutarpeen toimintamalli ei ole kaikkien työntekijöiden tiedossa, voidaan pitää osittain epäonnistuneen johtamisen seurauksena. On kylläkin huomioitava, että pelkästään laadukkaalla johtamisella ei aina pystytä saavuttamaan haluttua lopputulosta. Tässä tutkimuksessa esille tulleet tutkijoiden suuret työmäärät ja vähäiset resurssit vaikuttavat lopputulokseen negatiivisesti.
Kiinnostava jatkotutkimuksen aihe olisi rikosten uhrien näkemysten tutkiminen suojelutarpeeseen liittyvissä asioissa.