”Kivet eivät kerro kuinka niitä on käsitelty” : julkis–yksityinen kumppanuus : case Tampereen Rantatunneli-allianssi
Kopperoinen, Jaakko (2019)
Kopperoinen, Jaakko
2019
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904021466
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904021466
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee julkisen- ja yksityisen sektorin välistä kumppanuutta, public–private partnership ja allianssimallia infrastruktuurirakentamisessa. Allianssimalli yhtenä kumppanuuden muotona on ajankohtainen aihe, sillä allianssimallien käyttö on yleistynyt. Tarkemmin tutkimuksen kohteena on Tampereen Rantatunneli-allianssi. Tutkielman tavoite on luoda yhtenäinen kuva kumppanuuden käsitteestä selvittää tapaustutkimuksen avulla kumppanuuden toimivuutta.
Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla allianssin eri toimijoilta: suunnittelijaa (A-Insinöörit), tilaaja (Liikennevirasto, Tampereen kaupunki) ja urakoitsijaa (Lemminkäinen). Toimijoiden valintaa ohjasi kattavan kuvan saaminen allianssissa työskentelystä. Haastatteluiden teemat muodostuivat teorialähtöisien avoimien kysymyksien ympärille jättäen haastateltaville tilaa vaikuttaa haastattelun kulkuun.
Rantatunneli-allianssi onnistui hankkeena hyvin toimijoiden mielestä ja sen aikana syntyi monia uudenlaisia ratkaisumenetelmiä. Sujuva yhteistyö mahdollisti joustavuuden, kustannussäästöjä ja hankkeen valmistumisen ennen suunniteltua eräpäivää.
Tutkimustuloksena voin todeta, että vaikka allianssi tarjoaa hyvät edellytykset ja toimivat rakenteet, ei se itsessään vielä ratkaise haastavaa projektia. Allianssin toimivuus riippuu mukana olevista toimijoista. Uudenlainen toimintaympäristö sitouttaa toimijat paremmin projektiin ja tuo toimijat fyysisesti yhteen samaan toimistoon, jolloin he ovat joustavasti käytettävissä. Läsnäolo, yhteinen tavoite ja yhteistyö luovat tilanteen, jossa yhden toimijan onnistumisesta tai epäonnistumisesta hyötyvät tai häviävät kaikki palkkion muodossa. Yhteinen palkkiojärjestelmä näyttäytyy yhtenä allianssin tärkeistä piirteistä.
Taloudellisen riskin kantaminen vaihteli toimijoiden välillä. Palveluntuottajilla riskin kantaminen oli sidoksissa kannustinjärjestelmän palkkion suuruuteen, eli ”liikevoiton suuruuteen”. Heille maksettiin suorat kustannukset ja onnistumisesta riippuen palkkio, joka näyttäytyi merkittävänä. Tilaaja sitoutui vastaavasti maksamaan tehdyn työn suorat kustannukset palveluntuottajille ja kantoi riskin mahdollisesta budjetin ylityksestä. Vastaavasti aliurakoitsijat olivat perinteisen urakointisopimuksen piirissä. Riskin siirtyminen näkyi hankkeessa riskirahaston ja palkkiojärjestelmän kautta kannustamalla kaikkia toimijoita parempaan lopputulokseen. Johtopäätöksenä voin todeta, että allianssimalli tarjoaa joustavan toimintatavan; yhteisen organisaation, tavoitteen, kannustinjärjestelmän ja kattavasti informaatiota yhteiseen sopimusneuvotteluun.
Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla allianssin eri toimijoilta: suunnittelijaa (A-Insinöörit), tilaaja (Liikennevirasto, Tampereen kaupunki) ja urakoitsijaa (Lemminkäinen). Toimijoiden valintaa ohjasi kattavan kuvan saaminen allianssissa työskentelystä. Haastatteluiden teemat muodostuivat teorialähtöisien avoimien kysymyksien ympärille jättäen haastateltaville tilaa vaikuttaa haastattelun kulkuun.
Rantatunneli-allianssi onnistui hankkeena hyvin toimijoiden mielestä ja sen aikana syntyi monia uudenlaisia ratkaisumenetelmiä. Sujuva yhteistyö mahdollisti joustavuuden, kustannussäästöjä ja hankkeen valmistumisen ennen suunniteltua eräpäivää.
Tutkimustuloksena voin todeta, että vaikka allianssi tarjoaa hyvät edellytykset ja toimivat rakenteet, ei se itsessään vielä ratkaise haastavaa projektia. Allianssin toimivuus riippuu mukana olevista toimijoista. Uudenlainen toimintaympäristö sitouttaa toimijat paremmin projektiin ja tuo toimijat fyysisesti yhteen samaan toimistoon, jolloin he ovat joustavasti käytettävissä. Läsnäolo, yhteinen tavoite ja yhteistyö luovat tilanteen, jossa yhden toimijan onnistumisesta tai epäonnistumisesta hyötyvät tai häviävät kaikki palkkion muodossa. Yhteinen palkkiojärjestelmä näyttäytyy yhtenä allianssin tärkeistä piirteistä.
Taloudellisen riskin kantaminen vaihteli toimijoiden välillä. Palveluntuottajilla riskin kantaminen oli sidoksissa kannustinjärjestelmän palkkion suuruuteen, eli ”liikevoiton suuruuteen”. Heille maksettiin suorat kustannukset ja onnistumisesta riippuen palkkio, joka näyttäytyi merkittävänä. Tilaaja sitoutui vastaavasti maksamaan tehdyn työn suorat kustannukset palveluntuottajille ja kantoi riskin mahdollisesta budjetin ylityksestä. Vastaavasti aliurakoitsijat olivat perinteisen urakointisopimuksen piirissä. Riskin siirtyminen näkyi hankkeessa riskirahaston ja palkkiojärjestelmän kautta kannustamalla kaikkia toimijoita parempaan lopputulokseen. Johtopäätöksenä voin todeta, että allianssimalli tarjoaa joustavan toimintatavan; yhteisen organisaation, tavoitteen, kannustinjärjestelmän ja kattavasti informaatiota yhteiseen sopimusneuvotteluun.