Suomen kyberturvallisuusstrategia ja tiedustelulakiuudistus : turvallisuusongelmia vai turvallistamisongelmia?
Tanner, Riikka (2019)
2019
Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-03-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904021458
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201904021458
Tiivistelmä
Tällä hetkellä maailmanpolitiikkaa, yhteiskuntaa ja yrityksiä voimakkaimmin ravisteleva muutosvoima liittyy analogisen maailman digitaaliseen murrokseen. Samalla kun käsityksemme todellisuudesta muuttuu muuttuneen toimintaympäristön myötä, muuttuu myös käsityksemme turvallisuudesta. Kyberturvallisuudesta on tullut uusi turvallisuuden ulottuvuus.
Tähänastinen kyberturvallisuuden tutkimus on ollut suhteellisen vähäistä mitä selittää osaltaan se, että ilmiönä ja käsitteenä kyberturvallisuus on saavuttanut jalansijaa vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Monet perinteiset kansainvälisen politiikan teoriakoulukunnat ovat laiminlyöneet kyberturvallisuuden tutkimuksen tai rinnastaneet sen perinteiseen turvallisuudentutkimukseen.
Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään kyberturvallisuutta ilmiönä ja sitä miten ilmiö näyttäytyy erityisesti turvallistamisen kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisena tukijalkana toimii Kööpenhaminalainen koulukunta, jonka perusajatuksia ja teorioita esitellään muun muassa puheaktiteorian kautta. Tutkimuksen kannalta olennaisena teoriana toimii turvallistamisen teoria ja Juha A. Vuoren turvallistamisen prosessin vaiheistus ja tyypittely. Aineiston läpikäyntiin, joka koostuu sekä viranomaislähteistä, että Helsingin Sanomien ja Ylen uutisartikkeleista, on sovellettu kriittistä diskurssianalyysiä.
Tutkimuksen keskiössä on tapaustutkimus Suomen tiedustelulainsäädännön uudistamisesta. Tutkimuskohteena on Suomen kyberturvallisuusstrategia ja sen osana esimerkkitapauksena siviilitiedustelulainsäädännön eli tiedustelulain valmisteluun vuosina 2015-2018 liittyvä poliittinen keskustelu. Tarkoituksena on selittää ja selvittää sitä, millainen turvallistamisen prosessi Suomessa on kyberturvallisuuteen liittyen käynnissä ja millaisin diskurssein ja puheaktein turvallistamista tapahtuu.
Turvallistamisen prosessi nähdään tyypillisesti janana, jonka toisessa päässä on epäpoliittisena pidetyt asiat, keskivaiheilla selvästi politisoituneet julkisessa keskustelussa olevat asiat ja toisessa ääripäässä turvallistetut asiat, jotka ovat jo poliittisen keskustelun ulkopuolella.
Tutkimus osoittaa selvästi, miten turvallistamisen mekanismit toimivat kyberturvallisuus -keskustelun ympärillä ja miten tiedustelulainsäädännön uudistus on siirtänyt painopisteen turvallistamisen janalla kohti turvallistettua lopputulosta. Tutkimuksen aineistosta nousee selkeästi esiin viitteitä useasta eri turvallistamisen tyypistä, mitkä tukevat sitä lopputulosta, että kyberturvallisuuden turvallistamista on tapahtunut vuodesta 2013 lähtien.
Tähänastinen kyberturvallisuuden tutkimus on ollut suhteellisen vähäistä mitä selittää osaltaan se, että ilmiönä ja käsitteenä kyberturvallisuus on saavuttanut jalansijaa vasta viimeisen vuosikymmenen aikana. Monet perinteiset kansainvälisen politiikan teoriakoulukunnat ovat laiminlyöneet kyberturvallisuuden tutkimuksen tai rinnastaneet sen perinteiseen turvallisuudentutkimukseen.
Tämä tutkimus pyrkii ymmärtämään kyberturvallisuutta ilmiönä ja sitä miten ilmiö näyttäytyy erityisesti turvallistamisen kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisena tukijalkana toimii Kööpenhaminalainen koulukunta, jonka perusajatuksia ja teorioita esitellään muun muassa puheaktiteorian kautta. Tutkimuksen kannalta olennaisena teoriana toimii turvallistamisen teoria ja Juha A. Vuoren turvallistamisen prosessin vaiheistus ja tyypittely. Aineiston läpikäyntiin, joka koostuu sekä viranomaislähteistä, että Helsingin Sanomien ja Ylen uutisartikkeleista, on sovellettu kriittistä diskurssianalyysiä.
Tutkimuksen keskiössä on tapaustutkimus Suomen tiedustelulainsäädännön uudistamisesta. Tutkimuskohteena on Suomen kyberturvallisuusstrategia ja sen osana esimerkkitapauksena siviilitiedustelulainsäädännön eli tiedustelulain valmisteluun vuosina 2015-2018 liittyvä poliittinen keskustelu. Tarkoituksena on selittää ja selvittää sitä, millainen turvallistamisen prosessi Suomessa on kyberturvallisuuteen liittyen käynnissä ja millaisin diskurssein ja puheaktein turvallistamista tapahtuu.
Turvallistamisen prosessi nähdään tyypillisesti janana, jonka toisessa päässä on epäpoliittisena pidetyt asiat, keskivaiheilla selvästi politisoituneet julkisessa keskustelussa olevat asiat ja toisessa ääripäässä turvallistetut asiat, jotka ovat jo poliittisen keskustelun ulkopuolella.
Tutkimus osoittaa selvästi, miten turvallistamisen mekanismit toimivat kyberturvallisuus -keskustelun ympärillä ja miten tiedustelulainsäädännön uudistus on siirtänyt painopisteen turvallistamisen janalla kohti turvallistettua lopputulosta. Tutkimuksen aineistosta nousee selkeästi esiin viitteitä useasta eri turvallistamisen tyypistä, mitkä tukevat sitä lopputulosta, että kyberturvallisuuden turvallistamista on tapahtunut vuodesta 2013 lähtien.