Yläkoulun opettaja arjen oppitunnillaan opetussuunnitelmamuutoksen edessä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yläkoulun opettajien kokemuksia arjen oppitunneistaan. Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, miten laaja-alaiset osaamiskokonaisuudet ilmenevät arjen oppituntikäytänteissä. Laaja-alainen osaaminen vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaisesti ei vielä ollut koulussa käytössä tutkimusta tehtäessä. Opettajat kuitenkin tunnistivat laaja-alaisuuden käsitteen ja kaksi opettajaa oli tutustunut siihen lähemmin opetussuunnitelmatekstinä ja arjen oppitunteja pitäen.

Peruskouluun kohdistuu uudistumisvaatimus vuoden 2014 opetussuunnitelman mukaisesti. Erääksi kasvatuksen ja opetuksen tavoitteeksi on asetettu laaja-alainen osaaminen. Teoreettisena viitekehyksenä toimii ajatus siitä, kuinka koulun uudistus on toistuvasti välttämätön, mutta myös aina vaillinainen. Opettajilla nähdään olevan avainrooli uudistusten toteuttajana.

Tutkielmassa toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aihetta lähestyttiin fenomenologisella perinteellä, jolloin pyrittiin saamaan käsitys yksittäisten opettajien kokemuksista. Tutkimuksessa selvitettiin ja kuvattiin eteläsuomalaisen yläkoulun neljän eri aineenopettajan opetuskäytäntöjä juuri ennen voimaan tulevaa uudistettua opetussuunnitelmaa. Tutkimusmenetelmänä oli haastattelu ja havainnointi sekä analyysimenetelmänä sisällönanalyysi.

Tutkimustuloksia oli viisi, joista merkittävin oli oppimisen tukeminen. Tätä aihetta opettajapuheessa ilmaistiin runsaslukuisesti ja monipuolisesti. Seuraavana tuloksena oli tietotekniikka, oheislaitteet ja sovellukset, jotka olivat käytettävissä kaikilla oppitunneilla. Monet tietotekniset sovellukset olivat apuna arjen opetuksessa. Erilaisten tietoteknisten laitteiden, joihin sisältyivät myös oppilaiden mobiililaitteet, käytöllä oli iso muutosvaikutus aiempiin oppituntikäytäntöihin verrattuna. Seuraavan tuloksena oli opetustapa ja opettajuus, jossa tuotiin esiin erilaisia pedagogisia käytänteitä. Opettajuutta kuvatessaan opettajat luonnehtivat omaa näkemystään opettajuudestaan oppitunneilla ollen esimerkiksi sallivia ja pitkäjänteisiä. Neljäntenä tuloksena oli yksilö ja yhteisö. Yksilön huomiointi oli arkista ja yhteisö otettiin huomioon työelämänä ja arjen taitoina. Viidenneksi tulokseksi muodostui oppiaineiden välinen yhteistyö sekä opettajan oman oppiaine. Yhteistyön mahdollisuus tiedostettiin ja sitä toteutettin muut oppiaineet huomioiden. Opettajat ottivat oman oppiaineensa esiin vähäisesti tai implisiittisesti.

Merkittävimpänä päätelmänä voi todeta, että opettajien työssä on jo ennen vuoden 2014 laaja-alaisuuden opetussuunnitelmakirjausta toteutettu samankaltaisia asioita, joita edellytetään laaja-alaisuusvaatimuksissa. Verrattuna oppituntien aiempiin käytäntöihin erityisesti uusimmat tieto- ja viestintäteknologiset laitteet ovat käytössä aiempaa enemmän. Johtopäätöksenä on, että oppilaan kasvamista on tähänkin asti tuettu kokonaisvaltaisesti, mutta kirjaamalla laaja-alainen osaaminen opetussuunnitelmatekstiin se tuodaan esiin entistä näkyvämmin ja sitä kautta helpommin keskusteltavaksi sekä sovellettavaksi opettajan työskentelyyn.