”Se oli keskeytymätön, ruhjova taistelu” - Genealogia AA:n alkuperästä

Abstract

AA (Alcoholics Anonymous, suom. Nimettömät alkoholistit) on ollut 1900-luvulla lääketieteen ohella merkittävin toimija addiktioiden hoidossa. AA:n luomaa 12 askeleen toipumisohjelmaa ja kollektiivista hoitojärjestelmää pidetään Yhdysvalloissa 1900-luvun merkittävimpänä hengellisenä innovaationa. Kriittisestä näkökulmasta tarkasteltuna AA voidaan nähdä dogmaattisena ja jäsenistönsä mieliä kolonialisoivana liikkeenä, joka ei salli sen ideologiasta poikkeavia vaihtoehtoisia tulkintoja. AA:n järjestelmässä omaehtoinen vapaa-ajattelu saatetaan kokea oireena syvemmällä piilevästä alkoholismisairaudesta. AA on siis merkittävä sosiaalinen innovaatio, mutta myös hyvin kiistanalainen ilmiö. Tässä tutkielmassa AA:n ideologiaa tarkastellaan kriittisestä näkökulmasta, jota ei aiemmin ole tehty suomalaisessa AA:ta koskevassa tutkimuksessa. Tutkielma asettuu hallinnan analytiikan tutkimuskentän kehykseen, joka nojaa Michel Foucault’n kehittämään genealogiseen metodologiaan. Siinä ihmistä tarkastellaan historiallisesti tiedon ja vallan muovaamana hahmona sekä prosessia, kuinka olemme rakentuneet oman tietomme objekteiksi.

Tutkielman aineistona on viisi AA:n julkaisemaa teosta, jotka käsittelevät AA:n historiaa, sen perustajajäsenten elämää ja AA:n toipumisohjelmaa. Tutkimuskysymykset ovat: Millaisten tapahtumien kautta AA:n eetos ilmaantuu AA:n teksteissä, millaisia ovat niiden sisältämät keksinnöt, ja millaisen totuuden kentän nämä muodostavat sekä millä tapaa AA toi muutoksen suhteessa aiempiin alkoholiongelman hallinnan teknologioihin. Tutkielman analyysimenetelmänä toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielma sijoittuu foucaultlaisten genealogiatutkimuksen ja kriittisen AA:ta koskevan päihdetutkimuksen leikkauspisteeseen.

Tulokset osoittavat, että historiallisesti alkoholiongelman hallinta on ollut lääketieteen ja uskontojen yhteisprojekti. Kieltolaki pyrki alkoholiongelman hallintaan kurivallan keinoin, joka objektivoi alkoholiongelman yksilöiden moraaliseksi ongelmaksi. Kieltolain epäonnistuminen loi osaltaan erityisen tarpeen alkoholiongelman ratkaisemiseen. AA:n eetoksen perustaksi ilmaantui lääketieteen piiristä kummunnut teoria, joka objektivoi alkoholismin osin yksilön biologiaan palautuvaksi ilmiöksi. Teoria mahdollisti keskeisesti AA:n piirissä vaikuttavan ei-lääketieteellisen sairauskäsityksen ja -puheen. AA:n ilmaantumisen taustalta hahmottuivat lääketieteen objektivoiva vaikutus ja psykouskontojen normalisoiva etiikka. Nämä yhdessä muodostivat uuden alkoholisteja objektivoivan hybridin. Merkittävä uusi tiedon ja vallan toimimisen alue muodostui, kun uudet krooniset alkoholistit ryhtyivät omaksumaan psykouskontojen tekniikoita ja käytäntöjä. Alkoholistit ryhtyivät toteuttamaan uutta totuuskäsitystä niistä johdettujen käsitteiden ja käytäntöjen avulla. Näihin käytäntöihin kuului mm. idea jatkuvasta sanomansaatosta, joka oivallettiin keskeiseksi raittiina säilymisen tekniikaksi. Tämä johti uuden vakuuttelutyylin keksimiseen, jossa keskeistä oli vetoaminen uuteen tietoon alkoholismisairauden luonteesta. Kun vakuuttelutyyli osoitti voimansa käytännössä, pidetään sitä nykyään AA:n virallisena syntyhetkenä. AA:n eetos painettiin Isoon Kirjaan, josta laadittiin koherentti kokonaisuus muokkaamalla uusien jäsenten kertomuksia sen uskomusjärjestelmän mukaiseksi. Uusi tieto alkoholismin ja alkoholistien laadusta, sekä AA-ryhmissä käydyt kamppailut vaikuttivat keskeisesti AA:n perinteiden ilmaantumiseen.