Sekasin ja stigmatisoitu : Tukea nuoren mielen hyvinvointiin Sekasin-chatissa

Abstract

Tämä sosiaalipsykologian pro-gradu -tutkielma tarkastelee mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa verkkopalvelu Sekasin-chatissa. Mielenterveysongelmien stigma on paranemisen alkamista ja avun hakemista hidastava tekijä. Se voi heikentää ihmisen hyvinvointia ja vaikeuttaa sairauden kanssa elämistä, ja altistaa siten haitallisiin selviytymiskeinoihin turvautumista. Mielenterveyteen liittyvät pulmat alkavat useimmiten nuoruudessa, ja siksi etenkin nuorten mielenterveyspalveluihin tulee panostaa. Verkkopalvelut tarjoavat apua ympäristöissä, joista nuoret mielellään hakevat apua. Verkossa on mahdollista puhua kipeistä ja häpeällisistä asioista ilman pelkoa kasvojen menettämisestä. Samalla aikaan, paikkaan ja vuorovaikutukseen liittyvät rajoitukset poistuvat.

Tutkimuskysymyksiä ovat: 1) eroavatko positiivisia ja negatiivisia selviytymiskeinoja käyttäneet toisistaan stigman kokemisessa, 2) onko stigma yhteydessä negatiivisiin selviytymiskeinoihin, 3) ovatko itsetunto ja taustamuuttujat (ikä ja sukupuoli) yhteydessä negatiivisiin selviytymiskeinoihin. Tutkielma tehtiin osana Sekasin-chattiin liittyvää vaikuttavuusarviointia Tampereen yliopistossa. Kyselyaineisto kerättiin chatin käyttäjiltä syksyllä 2017 (N=358). Aineiston analyysiin käytettiin logistista regressioanalyysiä, jonka avulla syvennettiin ymmärrystä selviytymiskeinoihin ja avunhakemishaluttomuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Tulosten mukaan negatiivisia selviytymiskeinoja käyttäneet kokivat voimakkaampaa stigmaa kuin ne, jotka olivat käyttäneet pelkästään positiivisia keinoja. Yhteyden lähemmässä tarkastelussa löydettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys stigman ja negatiivisten selviytymiskeinojen välillä. Korkea koettu stigma siis ennakoi negatiivisiin keinoihin turvautumista. Myös itsetunto oli yhteydessä negatiivisiin selviytymiskeinoihin, ja yhteys oli käänteinen, eli heikko itsetunto lisäsi riskiä käyttää kielteisiä keinoja. Taustamuuttujilla ei havaittu olevan yhteyttä tässä tutkimuksessa, eli selviytymiskeinojen käyttäminen ei ole iästä tai sukupuolesta riippuvainen.

Nuorilla on voimakkaita kielteisiä mielikuvia kasvokkaisista mielenterveyspalveluista, ja jo yksi terapiakäynti voi tuntua nuorelle liian kaukaiselta. Heiltä näyttää puuttuvan paikka, jossa omista vaikeista asioista voi puhua matalalla kynnyksellä. Verkossa häpeään liittyvät näkymättömät esteet poistuvat, ja mielekäs kokemus pahasta olosta puhumisesta voi rohkaista nuorta hakemaan apua tilanteeseensa myös jatkossa. Etenkin voimakasta stigmaa kokevat nuoret näyttävät ensiksi hakeutuvan puhumaan verkossa. Tutkielman tulokset puoltavat matalan kynnyksen verkkopalveluiden ylläpitämistä ja kehittämistä, jotta nuorilla olisi halutessaan paikka, jossa purkaa ja jakaa ahdistustaan.