Lääketieteen opiskelijoiden ja yleislääkäreiden päätöksenteko elämän loppuvaiheen hoidossa
Alminoja, Aleksi (2019)
2019
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Degree Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
Hyväksymispäivämäärä
2019-03-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903191385
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903191385
Tiivistelmä
Yhä useampi meistä on iäkäs ja kroonisesti sairas. Lähestyvän kuoleman tunnistaminen riittävän ajoissa ja asianmukaisen hoitosuunnitelman tekeminen tulisi toteutua jokaisen potilaan kohdalla. Suomessa vastavalmistuneella lääketieteen lisensiaatilla tulisi olla valmiudet tähän työhön.
Tutkimuksessa vertailimme kokeneiden yleislääkäreiden ja viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijoiden päätöksentekoa ja asenteita koskien elämän loppuvaiheen hoitoa. Tulokset voisivat olla hyödyksi lääketieteen peruskoulutuksen kehittämisessä.
Tarjosimme kyselylomakkeen 500 yleislääkärille ja 639 viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijalle vuosina 2015–2016. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä neljästä kuvitteellisesta potilastapauksesta sekä asenteista liittyen elämän loppuvaiheen hoitoon. Potilastapauksien potilaat sairastivat pitkälle edennyttä ja parantumatonta syöpää. Vastaajilta pyydettiin kannanottoja potilastapauksissa esitettyihin hoidonrajauksiin, hoitolinjauksiin ja opioidiannoksen nostamiseen.
Saimme vastauksen 222 (47 %) yleislääkäriltä ja 402 (63 %) opiskelijalta. Yleislääkärit lopettivat antibioottihoidon (p<0.001), poistivat nenä-mahaletkun (p=0.007) ja pidättäytyivät elvytyksestä (p<0.001), verensiirroista (p=0.002) ja pleuradreenistä (p<0.001) useammin kuin opiskelijat. Joidenkin hoitojen, kuten mekaanisen ventilaation ja lisähapen antamisen osalta ryhmät eivät eronneet. Suurin osa sekä yleislääkäreistä että opiskelijoista valitsi palliatiivisen hoitolinjan aktiivisen hoidon ja tehohoidon sijaan saattohoitovaiheen eturauhassyöpäpotilaalla. Yleislääkärit hyväksyivät opiskelijoita useammin riskin kuoleman jouduttamisesta saattohoitopotilaan morfiiniannoksen nostamisessa, mutta opiskelijat suhtautuivat eutanasiaan ja avustettuun itsemurhaan yleislääkäreitä hyväksyvämmin.
Viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijat olivat yleislääkäreitä halukkaampia jatkamaan osaa hoidoista, joiden on ehdotettu olevan hyödyttömiä elämän loppuvaiheessa aiempaan tutkimusnäyttöön perustuen. Lääketieteen peruskoulutuksessa tulisi käsitellä enemmän päätöksentekoa ja eettisiä kysymyksiä liittyen elämän loppuvaiheen hoitoon.
Tutkimuksessa vertailimme kokeneiden yleislääkäreiden ja viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijoiden päätöksentekoa ja asenteita koskien elämän loppuvaiheen hoitoa. Tulokset voisivat olla hyödyksi lääketieteen peruskoulutuksen kehittämisessä.
Tarjosimme kyselylomakkeen 500 yleislääkärille ja 639 viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijalle vuosina 2015–2016. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä neljästä kuvitteellisesta potilastapauksesta sekä asenteista liittyen elämän loppuvaiheen hoitoon. Potilastapauksien potilaat sairastivat pitkälle edennyttä ja parantumatonta syöpää. Vastaajilta pyydettiin kannanottoja potilastapauksissa esitettyihin hoidonrajauksiin, hoitolinjauksiin ja opioidiannoksen nostamiseen.
Saimme vastauksen 222 (47 %) yleislääkäriltä ja 402 (63 %) opiskelijalta. Yleislääkärit lopettivat antibioottihoidon (p<0.001), poistivat nenä-mahaletkun (p=0.007) ja pidättäytyivät elvytyksestä (p<0.001), verensiirroista (p=0.002) ja pleuradreenistä (p<0.001) useammin kuin opiskelijat. Joidenkin hoitojen, kuten mekaanisen ventilaation ja lisähapen antamisen osalta ryhmät eivät eronneet. Suurin osa sekä yleislääkäreistä että opiskelijoista valitsi palliatiivisen hoitolinjan aktiivisen hoidon ja tehohoidon sijaan saattohoitovaiheen eturauhassyöpäpotilaalla. Yleislääkärit hyväksyivät opiskelijoita useammin riskin kuoleman jouduttamisesta saattohoitopotilaan morfiiniannoksen nostamisessa, mutta opiskelijat suhtautuivat eutanasiaan ja avustettuun itsemurhaan yleislääkäreitä hyväksyvämmin.
Viimeisen vuoden lääketieteen opiskelijat olivat yleislääkäreitä halukkaampia jatkamaan osaa hoidoista, joiden on ehdotettu olevan hyödyttömiä elämän loppuvaiheessa aiempaan tutkimusnäyttöön perustuen. Lääketieteen peruskoulutuksessa tulisi käsitellä enemmän päätöksentekoa ja eettisiä kysymyksiä liittyen elämän loppuvaiheen hoitoon.