Biolääketieteellisten innovaatioiden kehittäminen ja kaupallistaminen yliopistoissa
Lahtinen, Daniel (2019)
Lahtinen, Daniel
2019
Kauppatieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Business Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-02-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903151378
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903151378
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia haasteita biolääketieteellisten innovaatioiden kehittämisessä ja kaupallistamisessa on yliopistoista käsin sekä miten innovaatio-ohjelmilla pyritään vastaamaan näihin haasteisiin. Syynä tähän on se, että vaikka puhutaan ihmisten terveyteen vaikuttavasta alasta, tutkimustulosten muuntaminen hoitokeinoiksi on yhä todettu haastavaksi ja tämä muuntoprosessi voi alkaa yliopistollisista tutkimuksista.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään translationaalista lääketiedettä eli yksinkertaistettuna lääketieteellisten tutkimustulosten muuntamista hoitokeinoiksi, biolääketieteen innovaatioita sekä niiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen liittyviä haasteita, ottaen huomioon yliopistot tässä prosessissa. Lisäksi teoriaosuudessa on käytäntöyhteisöjen merkityksestä innovoinnille sekä innovaatio-ohjelmien käyttämisestä vastaamaan näihin kehittämisen ja kaupallistamisen haasteisiin.
Tutkimuksen empiirinen osuus kohdistui Suomeen jalkautuneeseen kansainväliseen innovaatio-ohjelmaan, josta aineisto kerättiin haastatteluilla. Haastatteluiden kohteena olivat sekä innovaatio-ohjelman edustajat, että ohjelmaan osallistuneita akateemisia tutkijoita. Erilaisten haastateltavien avulla pyrittiin saamaan monipuolisesti vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä haasteita biolääketieteellisten innovaatioiden kehittämiselle ja kaupallistamiselle, mutta tällä kertaa Suomen kontekstissa akateemisista lähtökohdista. Tuloksista ilmeni myös, miten innovaatio-ohjelma voi pyrkiä vastaamaan näihin haasteisiin sekä mitä tekijöitä innovaatio-ohjelmaan osallistuneet pitivät edistävinä tekijöinä kaupallistamispyrkimyksilleen.
Tutkimuksen johtopäätöksiä olivat, että myös Suomen kontekstissa biolääketieteellisten innovaatioiden kehittämis- ja kaupallistamisprosesseille on monia haasteita, joihin voidaan pyrkiä vastaamaan innovaatio-ohjelmien avulla. Se, miten innovaatio-ohjelma järjestetään ja mitä keinoja se tarjoaa avuksi, on olennaista. Innovaatio-ohjelmaan osallistuneiden kokemuksien perusteella, poikkitieteellistä mentorointia sekä kansainvälisen verkoston tarjoamista pidetään tärkeinä ja vastaavan moniin erilaisiin haasteisiin. Näiden lisäksi esimerkiksi vähälle huomiolle jäänyt yhteistoiminnallisuus, eli samassa innovaatio-ohjelmassa toimiminen muiden saman alan nousevien ja lupaavien tutkimusten kanssa, voi olla merkittävä tekijä haastavassa prosessissa. Se voi luoda esimerkiksi yhteishengen kautta jopa spontaania yhteistyötä tai toimia vähintäänkin henkisenä voimavarana. Tämä taas vahvistaa väitettä käytäntöyhteisöjen positiivisesta vaikutuksesta innovointiin.
Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään translationaalista lääketiedettä eli yksinkertaistettuna lääketieteellisten tutkimustulosten muuntamista hoitokeinoiksi, biolääketieteen innovaatioita sekä niiden kehittämiseen ja kaupallistamiseen liittyviä haasteita, ottaen huomioon yliopistot tässä prosessissa. Lisäksi teoriaosuudessa on käytäntöyhteisöjen merkityksestä innovoinnille sekä innovaatio-ohjelmien käyttämisestä vastaamaan näihin kehittämisen ja kaupallistamisen haasteisiin.
Tutkimuksen empiirinen osuus kohdistui Suomeen jalkautuneeseen kansainväliseen innovaatio-ohjelmaan, josta aineisto kerättiin haastatteluilla. Haastatteluiden kohteena olivat sekä innovaatio-ohjelman edustajat, että ohjelmaan osallistuneita akateemisia tutkijoita. Erilaisten haastateltavien avulla pyrittiin saamaan monipuolisesti vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmissa tutkimuksissa esitettyjä haasteita biolääketieteellisten innovaatioiden kehittämiselle ja kaupallistamiselle, mutta tällä kertaa Suomen kontekstissa akateemisista lähtökohdista. Tuloksista ilmeni myös, miten innovaatio-ohjelma voi pyrkiä vastaamaan näihin haasteisiin sekä mitä tekijöitä innovaatio-ohjelmaan osallistuneet pitivät edistävinä tekijöinä kaupallistamispyrkimyksilleen.
Tutkimuksen johtopäätöksiä olivat, että myös Suomen kontekstissa biolääketieteellisten innovaatioiden kehittämis- ja kaupallistamisprosesseille on monia haasteita, joihin voidaan pyrkiä vastaamaan innovaatio-ohjelmien avulla. Se, miten innovaatio-ohjelma järjestetään ja mitä keinoja se tarjoaa avuksi, on olennaista. Innovaatio-ohjelmaan osallistuneiden kokemuksien perusteella, poikkitieteellistä mentorointia sekä kansainvälisen verkoston tarjoamista pidetään tärkeinä ja vastaavan moniin erilaisiin haasteisiin. Näiden lisäksi esimerkiksi vähälle huomiolle jäänyt yhteistoiminnallisuus, eli samassa innovaatio-ohjelmassa toimiminen muiden saman alan nousevien ja lupaavien tutkimusten kanssa, voi olla merkittävä tekijä haastavassa prosessissa. Se voi luoda esimerkiksi yhteishengen kautta jopa spontaania yhteistyötä tai toimia vähintäänkin henkisenä voimavarana. Tämä taas vahvistaa väitettä käytäntöyhteisöjen positiivisesta vaikutuksesta innovointiin.