Arjen paikat ja sosiaaliset suhteet maaseudulla asuvien tyttöjen identiteettityössä

Abstract

Pro gradu –tutkimukseni tarkastelee sitä, mitkä ovat ne arjen paikat ja sosiaaliset suhteet, jotka ovat tärkeitä maaseudulla asuville tytöille heidän rakentaessaan identiteettiään. Peilaan tarkastelua nuorisotutkimuksen traditioon, jossa ovat korostuneet sekä kaupunkikeskeisyys että miessukupuoli.

Tutkimukseni aineistona on 16 haastattelua, joihin on osallistunut yhteensä yhdeksän peruskoulun viimeistä luokkaa käyvää tyttöä. Analyysi pohjautuu fenomenologis–hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen, ja keskeistä on tyttöjen arjen paikallisessa kontekstissa syntyvien merkitysten ymmärtäminen. Tutkimukseni asetelma on sukupuolierityinen, sillä se tekee havaintoja tyttöjen näkökulmasta, ja nostaa tytöt esiin sekä identiteettityön tekijöinä että ympäristöään muokkaavina toimijoina.

Etsin tutkimuksessani sellaisia merkityksellisiä sosiaalisia suhteita ja ryhmäjäsenyyksiä, jotka antavat tytöille aineksia identiteetin rakentamiseen, ja pohdin paikan ja paikallisuuden merkitystä näiden suhteiden rakentumisessa. Tyttöjen identiteettityötä tarkastellaan arjen viitekehyksessä, ainutlaatuisessa historiallisessa ja yhteisöllisessä kontekstissa, johon maaseudulla asuminen tuo omanlaisiaan erityispiirteitä. Keskeisinä esiin tulevat paikkaan ja elettyyn ympäristöön liittyvät toiminnan ja valintojen mahdollisuudet ja ehdot, sekä erilaiset sosiaaliset suhteet ja kudelmat. Ne liittävät tyttöjä erilaisiin sosiaalisiin jäsenyyksiin, kuten perheeseen, ystävyyksiin sekä paikallisesti rakentuviin nuorisokulttuurisiin käytenteihin ja nuorena olemisen tapoihin.

Tarkastelun ajankohta sijoittuu tyttöjen elämänkulussa vaiheeseen, jossa he valmistautuvat peruskoulun päättymisen jälkeiseen koulutussiirtymään. Yksilöllisen identiteettityön kannalta tämä näyttäytyy murroskohtana esimerkiksi ammatinvalintaan liittyvinä pohdintoina ja suhteessa perhe- ja ystävyyssuhteiden uudellen rakentamisen vaatimukseen. Rakenteellisesti kysymys on erilaisiin kulttuurisiin odotuksiin vastaamisesta, mikä maaseutunuoruudessa yhdistyy myös erilaisiin liikkuvuuden vaatimuksiin.

Tutkimukseni esittää, että nykynuoruuteen liitetyt selitysmallit eivät kaikilta osin tavoita nuoruuden moninaisuutta, eivätkä tunnista esimerkiksi sellaisia nuorten vertaissuhteissa syntyviä identiteettityön elementtejä, jotka kaupunkikeskustojen ympärillä näyttäytyvät merkityksellisinä. Nuorten vertaissuhteisiin ja nuorisokulttuureihin liittyvät hyvinvointia ja voimavaroja tuottavat tekijät jäävät helposti nuoriin kohdistuvan huolipuheen varjoon. Maaseudulla nuorten keskinäinen resurssien jakaminen, emotionaalinen kiinnittyminen sekä paikalliskulttuuri tuottavat erilaisia kompetensseja ja pääomia, joita tytöt käyttävät luovasti rakentaessaan siltoja erilaisten rakenteellisten esteiden yli ja vastatessaan olemassa oleviin kulttuurisiin vaatimuksiin.

Tutkimus on toteutettu osana Nuorisotutkimusverkoston koordinoimaa Nuoret ajassa –laadullinen seurantatutkimus nuorista 2015–2025 -hanketta.