Pelkkää peeärrää? : lähdekäytännöt Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden urheilusivuilla
Kuisma, Lassi (2019)
2019
Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Journalism and Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-02-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903111342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903111342
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tutkin kuuden päivän ajalta Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien ja Iltalehden urheilujutuissa käytettyjä lähteitä. Tutkielman tarkoitus oli tarjota journalismin lähdekäytäntöjä selvittäneeseen perinteeseen uusi näkökulma, minkä vuoksi aineistoksi valikoitui suomalaisten sanomalehtien urheilusivut. Urheilujutut on useissa viimeaikaisissa lähdekäytäntöjä koskevissa tutkimuksissa jätetty tarkoituksella aineiston ulkopuolelle sekä Suomessa että ulkomailla.
Lähdekäytäntöjä voi tutkia monin eri tavoin, ja tämän tutkimuksen näkökulmaa ohjasivat erityisesti 2000-luvun teknologinen kehitys ja taloudellisten haasteiden aiheuttamat muutokset toimituksissa. Lisäksi tutkimukseni liittyy keskusteluun churnalismista, jonka mukaan toimitukset ovat luopuneet omasta tiedonhankinnasta ja ovat riippuvaisia muun muassa pr-materiaalista. Nämä seikat vaikuttivat siihen, miten määrittelin journalistisen lähteen ja mitä lähteitä lähdin jutuista etsimään.
Tutkimukseni perustui määrälliseen sisällönanalyysiin ja sen aineistona oli yhteensä 259 lehtijuttua. Tutkimukseni perusteella henkilölähde on suomalaisessa urheilujournalismissa merkittävä tietolähde, sillä oma haastattelu oli tehty aineiston jutuista yli 48 prosenttiin. Pr-materiaalia oli käytetty 13,9 prosentissa jutuista. Medialainoilla oli aineiston urheilusivuilla merkittävä rooli, ja ulkomaisia sanoma- tai verkkolehtiä (13,9 prosenttia) käytettiin muita suomalaismedioita (5,8 prosenttia) useammin lähteenä. Sosiaalisen median palveluista lähteinä oli käytetty Twitteriä (4,2 prosentissa) Instagramia (2,3 prosentissa) ja kerran Facebookia. Urheilusta kertovia elokuvia tai kirjoja oli käytetty lähteenä 3,1 prosentissa jutuista. Aineiston lehdistä Ilta-Sanomat oli ainoa, joka käytti STT:n materiaalia. STT:n materiaaliin pohjaavat jutut kattoivat 13,9 prosenttia Ilta-Sanomien jutuista. Helsingin Sanomat oli puolestaan ainoa lehti, joka käytti ulkomaisen uutistoimiston materiaalia, yhteensä 8,3 prosentissa jutuistaan. Muu dokumenttilähde, esimerkiksi käräjäoikeuden päätös, oli lähteenä 1,9 prosentissa aineiston jutuista. Helsingin Sanomat oli ainoa lehti, joka oli tarkastelujaksolla tuottanut uutta tietoa omalla selvityksellä. Aineiston jutuista 17,8 prosentissa ei mainittu mitään tarkastelussa olleita lähteitä. Ristiintaulukointi tuotti lehtikohtaisia eroja, mutta myös jutun aiheena oleva urheilulaji tai -sarja vaikutti huomattavasti lähdekäytäntöihin.
Tulevissa tutkimuksissa antoisaa voisi olla tuottaa tätä tutkimusta syvällisempää tietoa eri lähteiden tarkoituksenmukaisuudesta eri tilanteissa.
Lähdekäytäntöjä voi tutkia monin eri tavoin, ja tämän tutkimuksen näkökulmaa ohjasivat erityisesti 2000-luvun teknologinen kehitys ja taloudellisten haasteiden aiheuttamat muutokset toimituksissa. Lisäksi tutkimukseni liittyy keskusteluun churnalismista, jonka mukaan toimitukset ovat luopuneet omasta tiedonhankinnasta ja ovat riippuvaisia muun muassa pr-materiaalista. Nämä seikat vaikuttivat siihen, miten määrittelin journalistisen lähteen ja mitä lähteitä lähdin jutuista etsimään.
Tutkimukseni perustui määrälliseen sisällönanalyysiin ja sen aineistona oli yhteensä 259 lehtijuttua. Tutkimukseni perusteella henkilölähde on suomalaisessa urheilujournalismissa merkittävä tietolähde, sillä oma haastattelu oli tehty aineiston jutuista yli 48 prosenttiin. Pr-materiaalia oli käytetty 13,9 prosentissa jutuista. Medialainoilla oli aineiston urheilusivuilla merkittävä rooli, ja ulkomaisia sanoma- tai verkkolehtiä (13,9 prosenttia) käytettiin muita suomalaismedioita (5,8 prosenttia) useammin lähteenä. Sosiaalisen median palveluista lähteinä oli käytetty Twitteriä (4,2 prosentissa) Instagramia (2,3 prosentissa) ja kerran Facebookia. Urheilusta kertovia elokuvia tai kirjoja oli käytetty lähteenä 3,1 prosentissa jutuista. Aineiston lehdistä Ilta-Sanomat oli ainoa, joka käytti STT:n materiaalia. STT:n materiaaliin pohjaavat jutut kattoivat 13,9 prosenttia Ilta-Sanomien jutuista. Helsingin Sanomat oli puolestaan ainoa lehti, joka käytti ulkomaisen uutistoimiston materiaalia, yhteensä 8,3 prosentissa jutuistaan. Muu dokumenttilähde, esimerkiksi käräjäoikeuden päätös, oli lähteenä 1,9 prosentissa aineiston jutuista. Helsingin Sanomat oli ainoa lehti, joka oli tarkastelujaksolla tuottanut uutta tietoa omalla selvityksellä. Aineiston jutuista 17,8 prosentissa ei mainittu mitään tarkastelussa olleita lähteitä. Ristiintaulukointi tuotti lehtikohtaisia eroja, mutta myös jutun aiheena oleva urheilulaji tai -sarja vaikutti huomattavasti lähdekäytäntöihin.
Tulevissa tutkimuksissa antoisaa voisi olla tuottaa tätä tutkimusta syvällisempää tietoa eri lähteiden tarkoituksenmukaisuudesta eri tilanteissa.