Ammatillinen sosiaalisen median käyttö – työn vaatimus vai voimavara? : tarkastelussa Y-sukupolven edustajat viidestä asiantuntijaorganisaatiosta

Abstract

Tämä sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielma tarkastelee ammatillista sosiaalisen median käyttöä 1980–1990-luvulla syntyneen Y-sukupolven keskuudessa. Y-sukupolvi on avainasemassa sosiaalisen median käytön lisääntyessä työelämässä. Tarkastelun kohteena ovat erilaiset tavat käyttää sosiaalista mediaa ammatillisiin käyttötarkoituksiin ja se, minkälaisiin voimavara- ja vaatimustekijöihin ammatillinen sosiaalisen median käyttö jakaantuu. Tätä tutkitaan työn vaatimusten ja voimavarojen (TV–TV) mallin avulla. Mallin mukaan työn voimavarat käynnistävät niin kutsutun motivaatioprosessin, kun taas työn vaatimukset energian ehtymisen prosessin. Prosessit ovat psykologisia ja yhteydessä toisiinsa.

Laadullisen tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhteensä viidestä asiantuntijaorganisaatiosta fokusryhmähaastatteluin (n=52). Jokaisessa asiantuntijaorganisaatiossa toteutettiin kaksi haastattelua, eli kaikkineen aineisto koostuu kymmenestä haastattelusta. Haastattelut tehtiin kevään 2018 aikana.

Tutkimuksen perusteella ammatillinen sosiaalisen median käyttö jakautuu tasaisesti voimavaroihin ja vaatimuksiin. Haastatteluiden analyysissä teoriasta johdettujen yläkategorioiden alle muodostui kahdeksan työn voimavaratekijää ja kahdeksan työn vaatimustekijää. Voimavaratekijöitä olivat esimerkiksi positiivinen palaute ja työn merkityksellisyys, verkostojen luominen ja ylläpitäminen, ajankäyttö sekä kannustus ja tuki sosiaalisen median käyttöön. Vaatimustekijöitä puolestaan olivat fyysiset vaivat, pelot, sosiaalinen paine ja epäselvä sosiaalisen median ohjeistus.

Ammatillinen sosiaalisen median käyttö keskittyi eniten tiedonhakuun, erilaisten julkaisujen jakamiseen ja oman ammatillisen osaamisen vahvistamiseen. Ammatillisen sosiaalisen median käytön tietyt tekijät koettiin yhtä aikaa vaatimukseksi ja voimavaraksi. Tällaisia tekijöitä olivat ajankäyttö ja sosiaalisen median työvälineiden ja kanavien monipuolisuus. Osa haastateltavista koki vapaa-ajan sosiaalisen median käytön kuormittavan enemmän kuin työkäytön. Ammatillinen sosiaalisen median käyttö lisäsi parhaimmillaan sosiaalista pääomaa ja organisaation avoimuutta. Toisaalta se saattoi myös johtaa fragmentoituneisiin ryhmiin ja vähentää organisaation sisäistä yhteistyötä. Yleisesti ottaen haastateltavat kuitenkin kokivat ammatillisen sosiaalisen median käytön ehdottomasti enemmän hyödyksi kuin haitaksi. Ammatillisen sosiaalisen median käytön voimavaratekijät olivat myös yhteydessä työn imun kokemiseen.