Vanhempien varhaisen mielenterveyden vaikutus lapsen nuoruusiän mielenterveyteen ja tunteiden säätelykeinoihin
Suominen, Emilia (2019)
2019
Psykologian tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-03-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903061310
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201903061310
Tiivistelmä
Vanhempien varhaisten mielenterveyden ongelmien on havaittu lisäävän lapsen mielenterveysongelmia. Yhtenä vaikutusta välittävänä tekijänä on tarkasteltu lapsen tunteiden säätelyä, jonka varhainen kehitys alkaa jo lapsen ensimmäisten elinkuukausien aikana. Mielenterveyden ongelmiin liitetäänkin vahvasti tunteiden säätelyn vaikeudet, kuten tehottomien tunteiden säätelykeinojen käyttö. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella, ennustaako vanhempien varhainen mielenterveys lapsen mielenterveyttä ja tunteiden säätelykeinojen käyttöä nuoruusiässä. Lisäksi selvitetään välittääkö lapsen tunteiden säätelyn tehottomuus keskilapsuudessa vanhempien varhaisten mielenterveysoireiden vaikutuksia lapsen nuoruusiän mielenterveyteen sekä tunteiden säätelykeinojen käyttöön. Lopuksi tarkastellaan, miten nuorten käyttämät tunteiden säätelykeinot ovat yhteydessä heidän mielenterveyteensä.
Tutkimusotos koostui 238 nuoresta, jotka olivat iältään 17-18-vuotiaita. Aineisto on osa monitieteellistä Tampereen Yliopistolla suoritettua pitkittäistutkimusta, joka on seurannut perheitä liki 20 vuotta raskausajalta lapsen nuoruusikään saakka. Tutkimukseen osallistuneiden perheiden vanhemmat vastasivat kyselylomakkeisiin lapsen ollessa kahden kuukauden ja 7-8-vuoden ikäinen, jolloin kartoitettiin vanhempien mielenterveyttä (GHQ-36) sekä lapsen tunteiden säätelyä (Emotion Questionnaire). Nuoruusiän tutkimuskerralla nuoret vastasivat itse omaa mielenterveyttään (BASC-III) ja tunteiden säätelykeinojaan (CERQ & ERQ) kartoittaviin kysymyksiin.
Tulokset osoittivat, että vanhempien varhaiset mielenterveysoireet eivät ennustaneet lapsen korkeampia mielenterveysoireita nuoruusiässä. Vain isän varhaisten mielenterveysoireiden havaittiin lisäävän lapsen tehottomien tunteiden säätelykeinojen käyttöä nuoruusiässä, eivätkä kummankaan vanhemman mielenterveysoireet ennustaneet lapsen tehokkaiden tunteiden säätelykeinojen käyttöä nuoruusiässä. Keskilapsuuden tehottoman kielteisten tunteiden säätelyn ei havaittu välittävän vanhempien mielenterveysoireiden vaikutusta lapsen nuoruusiän mielenterveyteen tai tunteiden säätelykeinojen käyttöön. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittivat, että nuoruusiässä tehottomien tunteiden säätelykeinojen käyttäminen oli yhteydessä korkeampiin mielenterveysoireisiin ja tehokkaiden tunteiden säätelykeinojen käyttäminen oli puolestaan yhteydessä nuoren vähäisempiin mielenterveysoireisiin.
Tutkimus osoitti, että osa vanhempien varhaisista mielenterveysoireista saattaa olla luonteeltaan normatiivisia, eivätkä ne vaikuta lapsen nuoruusiän mielenterveyteen tai tunteiden säätelyyn. Tutkimus tarjosi uutta tietoa isien varhaisten mielenterveysoireiden vaikutuksesta lapsen nuoruusiän tunteiden säätelyyn, ja kannustaa isien mielenterveyden aktiiviseen huomiointiin osana neuvolatyöskentelyä. Tukemalla vanhempien mielenterveyttä voidaan tukea lapsen emotionaalista kehitystä. Tutkimus myös vahvisti aikaisempaa näkemystä nuoren tehottomien tunteiden säätelykeinojen yhteydestä korkeampiin mielenterveysoireisiin ja tehokkaiden säätelykeinojen yhteydestä vähäisempiin mielenterveysoireisiin. Tunteiden säätelykeinojen merkitys mielenterveysoireiden taustalla tulisikin ottaa huomioon osana nuorten ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä sekä nuoruusiän mielenterveyden ongelmia hoidettaessa.
Tutkimusotos koostui 238 nuoresta, jotka olivat iältään 17-18-vuotiaita. Aineisto on osa monitieteellistä Tampereen Yliopistolla suoritettua pitkittäistutkimusta, joka on seurannut perheitä liki 20 vuotta raskausajalta lapsen nuoruusikään saakka. Tutkimukseen osallistuneiden perheiden vanhemmat vastasivat kyselylomakkeisiin lapsen ollessa kahden kuukauden ja 7-8-vuoden ikäinen, jolloin kartoitettiin vanhempien mielenterveyttä (GHQ-36) sekä lapsen tunteiden säätelyä (Emotion Questionnaire). Nuoruusiän tutkimuskerralla nuoret vastasivat itse omaa mielenterveyttään (BASC-III) ja tunteiden säätelykeinojaan (CERQ & ERQ) kartoittaviin kysymyksiin.
Tulokset osoittivat, että vanhempien varhaiset mielenterveysoireet eivät ennustaneet lapsen korkeampia mielenterveysoireita nuoruusiässä. Vain isän varhaisten mielenterveysoireiden havaittiin lisäävän lapsen tehottomien tunteiden säätelykeinojen käyttöä nuoruusiässä, eivätkä kummankaan vanhemman mielenterveysoireet ennustaneet lapsen tehokkaiden tunteiden säätelykeinojen käyttöä nuoruusiässä. Keskilapsuuden tehottoman kielteisten tunteiden säätelyn ei havaittu välittävän vanhempien mielenterveysoireiden vaikutusta lapsen nuoruusiän mielenterveyteen tai tunteiden säätelykeinojen käyttöön. Lisäksi tutkimuksen tulokset osoittivat, että nuoruusiässä tehottomien tunteiden säätelykeinojen käyttäminen oli yhteydessä korkeampiin mielenterveysoireisiin ja tehokkaiden tunteiden säätelykeinojen käyttäminen oli puolestaan yhteydessä nuoren vähäisempiin mielenterveysoireisiin.
Tutkimus osoitti, että osa vanhempien varhaisista mielenterveysoireista saattaa olla luonteeltaan normatiivisia, eivätkä ne vaikuta lapsen nuoruusiän mielenterveyteen tai tunteiden säätelyyn. Tutkimus tarjosi uutta tietoa isien varhaisten mielenterveysoireiden vaikutuksesta lapsen nuoruusiän tunteiden säätelyyn, ja kannustaa isien mielenterveyden aktiiviseen huomiointiin osana neuvolatyöskentelyä. Tukemalla vanhempien mielenterveyttä voidaan tukea lapsen emotionaalista kehitystä. Tutkimus myös vahvisti aikaisempaa näkemystä nuoren tehottomien tunteiden säätelykeinojen yhteydestä korkeampiin mielenterveysoireisiin ja tehokkaiden säätelykeinojen yhteydestä vähäisempiin mielenterveysoireisiin. Tunteiden säätelykeinojen merkitys mielenterveysoireiden taustalla tulisikin ottaa huomioon osana nuorten ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä sekä nuoruusiän mielenterveyden ongelmia hoidettaessa.