Monopolin puolustusta, kritiikkiä ja murtumisen uhkakuvia : rahapelaamisen mediarepresentaatiot Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2016

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen, millä tavalla rahapelaamisesta on uutisoitu ja miten suomalaista rahapelijärjestelmää representoidaan Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2016. Tutkimuksen pyrkimyksenä on muodostaa kokonaiskäsitys rahapelaamisen julkisuuskuvasta Suomessa Helsingin Sanomien osalta. Teoreettinen viitekehys rakentuu aiemman rahapeli- ja mediatutkimuksen lisäksi julkisuuskuvan, representaation ja ideologian käsitteille sekä agenda setting -teorialle.

Rahapelaamista käsittelevien mediatekstien analyysi muodostui kahdesta osasta: Ensimmäisessä osassa tutkin, mitä rahapelaamisesta on kirjoitettu Helsingin Sanomissa vuosina 1990–2016, mitkä ovat olleet merkittävimmät raportointisisällöt rahapelaamisesta ja mitä ne kertovat rahapelaamisen yhteiskunnallisista positioista. Toteutin näihin kysymyksiin vastatakseni aineiston kvantitatiivisen sekä laadullisen sisällönanalyysin. Analyysin toisessa osiossa analysoin laadullisen sisällönanalyysin ja Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin perinteitä soveltamalla, miten suomalaista rahapelijärjestelmää representoidaan sääntelyn teeman mediateksteissä Helsingin Sanomissa vuosina 1999, 2008 ja 2015. Tutkimusaineisto sisältää 1052 mediatekstiä, joista analyysin toisessa osassa analysoitiin yksityiskohtaisemmin 79 tekstiä.

Tutkielman tulosten mukaan rahapelaamisesta on kirjoitettu runsaasti ja monipuolisesti vuosina 1990–2016. Rahapelaamisen mediakeskustelu Helsingin Sanomissa voidaan hahmottaa sisällönanalyysin avulla muodostamani viiden pääteeman kautta (sääntelyn teema, rahapelituottojen jakamisen ja hyväntekeväisyyden teema, pelitoiminnan kehittämisen teema, ongelmapelaamisen ja riippuvuuden teema sekä viihteen teema), jotka kytkeytyvät tiiviisti toinen toisiinsa. Sääntelyn teema osoittautui analyysin perusteella suurimmaksi teemaksi. Rahapelaamisesta käyty julkinen keskustelu ja uutisointi on kasvanut tasaisesti 26 vuoden aikana rahapelipoliittisten järjestelmämuutosten myötä. Sääntelyn teeman analyysi osoittaa, että rahapelijärjestelmän julkisuuskuva muodostuu järjestelmän oikeuttamisen, siihen kohdistuvasta kritiikin ja monopolin murtumisen uhkakuvapuheiden diskurssien vuorottelulle. Tutkielman johtopäätösten mukaan rahapelaaminen konstruoituu Helsingin Sanomien mediateksteissä monipuolisena yhteiskunnallisena kysymyksenä, ja rahapelaamisen yksinoikeusjärjestelmä näyttäytyy taloudellisesti merkittävänä, vakiintuneena ja yhteistä hyvää tuottavana instituutiona mutta myös ristiriitaisena ja kaksinaismoralistisena järjestelmänä.