Sairauspäivärahakauden ylittäneiden kokemat toimeentulo-ongelmat : tutkimus sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneiden henkilöiden elämäntilanteista ja toimeentulo-ongelmien kokemuksista
Haapa-aho, Olga (2019)
2019
Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-02-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201902191256
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201902191256
Tiivistelmä
Tutkin sairauspäivärahakauden enimmäisajan ylittäneitä henkilöitä. Kyseessä on spesifi ryhmä, josta ei ole olemassa aiemman tutkimuksen perusteella selkeää kuvaa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, keitä tähän ryhmään kuuluu. Lisäksi tavoitteenani on tarkastella heidän kokemiaan toimeentulo-ongelmia. Kolmas tavoitteeni on sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneiden henkilöiden kokemuksien vertailu koko väestön kokemuksiin.
Köyhyyden ja sairauden välillä on havaittu aiemmassa tutkimuksessa yhteyksiä eli terveysongelmista kärsivillä on muuta väestöä korkeampi köyhyysriski. Lisäksi toimeentuloturvajärjestelmän toimivuus on kyseenalaistettu erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, jotka jäävät niin sanotuiksi väliinputoajiksi eivätkä kuulu minkään etuuden piiriin, vaikka eivät pysty turvaamaan työnteolla toimeentuloaan. Näistä syistä sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneet ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Aineistonani on kaksi otosta Kelan keräämästä Toimeentuloturvan toimivuus – kansalaisten kokemukset ja odotukset -aineistosta. Sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneitä kuvaavan otoksen lisäksi hyödynnän koko väestöä kuvaavaa otosta. Molemmissa otoksissa on käytetty samaa kysymyslomaketta.
Tutkimukseni teoreettisena pohjana on Peter Townsendin suhteellisen deprivaation näkökulma köyhyystutkimukseen. Köyhyyden suhteellisuus näkyy vahvasti myös omassa tutkimuksessani, vaikka lähestymistapa on erilainen kuin Townsendillä. Tutkin ihmisten kokemuksia heidän subjektiivisten arvioidensa kautta. Suhteellisuus näkyy erityisesti siinä, että vastatessaan kysymyksiin omasta terveydentilastaan, toimeentulostaan tai kokemiensa toimeentulo-ongelmien yleisyydestä, vastaajat pohtivat tilannettaan suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Lisäksi vertaan sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneitä koko väestöön, mikä antaa käsityksen heidän tilanteestaan suhteessa muuhun yhteiskuntaan.
Tutkimukseni tuloksissa nousi esille, että sairauspäivärahan saajista suuri osa on lähellä eläkeikää, matalasti koulutettuja ja asuvat yhden tai kahden hengen kotitalouksissa. Monet vastaajista määrittelivät edelleen itsensä sairaaksi, mutta eivät olleet eläkkeen tai muun etuuden piirissä. Kolmannes oli eläkkeellä.
Kaikkein eniten toimeentulo-ongelmia kokivat ne sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneet, jotka olivat 40-49-vuotiaita ja asuivat joko yhden hengen tai kolmen tai useamman hengen kotitalouksissa. Sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneet kokivat kaikenlaisia toimeentuloon liittyviä ongelmia muuta väestöä enemmän. He myös kokivat terveydentilansa ja toimeentulonsa riittävyyden muuta väestöä heikommaksi.
Köyhyyden ja sairauden välillä on havaittu aiemmassa tutkimuksessa yhteyksiä eli terveysongelmista kärsivillä on muuta väestöä korkeampi köyhyysriski. Lisäksi toimeentuloturvajärjestelmän toimivuus on kyseenalaistettu erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, jotka jäävät niin sanotuiksi väliinputoajiksi eivätkä kuulu minkään etuuden piiriin, vaikka eivät pysty turvaamaan työnteolla toimeentuloaan. Näistä syistä sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneet ovat mielenkiintoinen tutkimuskohde.
Aineistonani on kaksi otosta Kelan keräämästä Toimeentuloturvan toimivuus – kansalaisten kokemukset ja odotukset -aineistosta. Sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneitä kuvaavan otoksen lisäksi hyödynnän koko väestöä kuvaavaa otosta. Molemmissa otoksissa on käytetty samaa kysymyslomaketta.
Tutkimukseni teoreettisena pohjana on Peter Townsendin suhteellisen deprivaation näkökulma köyhyystutkimukseen. Köyhyyden suhteellisuus näkyy vahvasti myös omassa tutkimuksessani, vaikka lähestymistapa on erilainen kuin Townsendillä. Tutkin ihmisten kokemuksia heidän subjektiivisten arvioidensa kautta. Suhteellisuus näkyy erityisesti siinä, että vastatessaan kysymyksiin omasta terveydentilastaan, toimeentulostaan tai kokemiensa toimeentulo-ongelmien yleisyydestä, vastaajat pohtivat tilannettaan suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Lisäksi vertaan sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneitä koko väestöön, mikä antaa käsityksen heidän tilanteestaan suhteessa muuhun yhteiskuntaan.
Tutkimukseni tuloksissa nousi esille, että sairauspäivärahan saajista suuri osa on lähellä eläkeikää, matalasti koulutettuja ja asuvat yhden tai kahden hengen kotitalouksissa. Monet vastaajista määrittelivät edelleen itsensä sairaaksi, mutta eivät olleet eläkkeen tai muun etuuden piirissä. Kolmannes oli eläkkeellä.
Kaikkein eniten toimeentulo-ongelmia kokivat ne sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneet, jotka olivat 40-49-vuotiaita ja asuivat joko yhden hengen tai kolmen tai useamman hengen kotitalouksissa. Sairauspäivärahan enimmäisajan ylittäneet kokivat kaikenlaisia toimeentuloon liittyviä ongelmia muuta väestöä enemmän. He myös kokivat terveydentilansa ja toimeentulonsa riittävyyden muuta väestöä heikommaksi.