School Violence and Sexual Identity Among United States Adolescents : Results from the Youth Risk Behavior Surveillance System, 1995-2015

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata vertaisten toteuttaman kaltoinkohtelun ja kiusaamisen yleisyyttä ja ajallisia muutoksia sekä kuvata nuorten seurusteluun liittyvän kaltoinkohtelun yleisyyttä ja määrää eri seksuaalisen identiteetin omaavilla nuorilla laajoissa 9-12–luokkalaisia koskevissa kouluotoksissa Yhdysvalloissa. Aineisto kerättiin useissa osissa osana the Youth Risk Behavior Surveillance System –seurantajärjestelmää. Seurantajärjestelmän tiedot on kerätty joka toinen vuosi vuodesta 1991 lähtien.

Ensimmäisenä tavoitteena oli kuvata sukupuolittain kouluväkivallan yleisyys heteroseksuaalien, homojen, lesbojen ja biseksuaalien keskuudessa sekä niiden keskuudessa, jotka eivät olleet varmoja seksuaalisesta identiteetistään. Mukana oli 10 osavaltiota ja 10 suurta kaupunkialuetta vuosina 2009 ja/tai 2011. Kouluväkivalta mitattiin neljällä vertaisten toteuttamaa kaltoinkohtelua kartoittavalla kysymyksellä (tappelu koulualueella, aseen kantaminen koulualueella, koulupoissaolo turvallisuushuolen takia, joutuminen aseella uhatuksi tai vahingoittuminen aseen käytön seurauksena koulualueella) sekä yhdellä koulualueella kiusatuksi tulemista kartoittavalla kysymyksellä. Kouluväkivalta oli yleisempää homoilla, lesboilla ja biseksuaaleilla tytöillä ja pojilla kuin heteroseksuaaleilla senkin jälkeen, kun rotu/etninen tausta ja luokka-aste oli vakioitu.

Toisena tavoitteena oli arvioida vertaisten toteuttaman kaltoinkohtelun yleisyyden muutosta vuosina 1995-2015 ja kiusatuksi tulemisen yleisyyden muutosta vuosina 2009-2015. Lesboja, homoja ja biseksuaaleja (LGB) verrattiin heteronuoriin Massachusettsin osavaltiossa. Tutkimus osoitti, että kaksi vertaisten toteuttaman kaltoinkohtelun muotoa (poissaolo koulusta turvallisuushuolen takia ja joutuminen aseella uhatuksi tai vahingoittuminen aseen käytön seurauksena koulualueella) ja koulualueella kiusatuksi tuleminen vähenivät lineaarisesti sekä kaikilla että heteroseksuaalisilla nuorilla. LGB-nuorten joukossa vertaisten toteuttama kaltoinkohtelu väheni lineaarisesti 1995-2015, mutta koulussa kiusatuksi tuleminen ei vähentynyt. Myönteisestä kehityksestä huolimatta koulusta poissaolo turvallisuushuolen tai kiusatuksi tulemisen takia oli vuonna 2015 yleisempää LGBnuorilla kuin heteroseksuaaleilla.

Kolmantena tavoitteena oli kuvata nuorten seurusteluun liittyvän seksuaalisen ja fyysisen kaltoinkohtelun määrää ja yleisyyttä LGB-poikien ja -tyttöjen joukossa verrattuna heteroseksuaaleihin. Tutkimuksessa käytettiin kansallisesti edustavaa aineistoa vuodelta 2015, jolloin kysymys nuoren seksuaalisesta identiteetistä sisällytettiin ensimmäisen kerran kyselyyn. Tulokset osoittivat, että seurusteluun liittyvä kaltoinkohtelu oli yleisempää heteroseksuaalisilla tytöillä kuin heteroseksuaalisilla pojilla, kun taas LGB-nuorten joukossa ei ollut sukupuolieroja. Edellä kuvatut tulokset osoittavat yhdenmukaisesti, että LGB-nuoret ovat vertaisten toteuttaman koulussa tapahtuvan kaltoinkohtelun uhrina useammin kuin nuoret, jotka eivät kuulu seksuaalisiin vähemmistöihin. Sekä mies- että naispuoliset LGB-opiskelijat kokevat kouluväkivaltaa useammin kuin heteroseksuaaliset, joskin ero voi vaihdella sukupuolten välillä. Tulokset tukevat sellaisten kouluväkivallan ehkäisytoimien ja –ohjelmien kehittämistä, jotka ovat tehokkaita riippumatta nuorten seksuaalisesta suuntautumisesta.

Koulussa tapahtuvan LGB-nuoriin kohdistuvan kaltoinkohtelun syiden selvittämiseksi ja muiden kouluväkivaltaan liittyvien tekijöiden tunnistamiseksi tarvitaan uutta tutkimusta. Lisäksi yleisyyden seuranta tuottaa tietoa toimenpiteiden pohjaksi; kuitenkin kansainvälisesti katsottuna nuorten seksuaalinen identiteetti sisältyy tutkimuksiin vain harvoissa maissa. Tällä hetkellä mahdollisuus kehittää ohjelmia ja toimenpiteitä haavoittuvassa asemassa olevien LGB-nuorten tilanteen parantamiseksi jää laajalti käyttämättä.