Tulevaisuuden peruskoulu : Q-metodologinen tutkimus peruskoulun sidosryhmien suhtautumistavoista koulun kehittämiseen
Paatola, Annariikka (2019)
2019
Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2019-01-24
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201901311120
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201901311120
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin Q-menetelmän avulla, millaisia suhtautumistapoja peruskoulun sidosryhmillä on peruskoulun tulevaisuuteen. Tavoitteena oli tutkia (1) onko peruskoulun sidosryhmistä löydettävissä suhtautumistapojen erojen ja yhteneväisyyksien kautta erilaisia diskursseja tulevaisuuden koulusta, (2) mistä kehittämissuunnista ollaan sidosryhmien kesken yhtä mieltä ja (3) mitä näkökulmia keskustelusta tutkimushaastateltavien mielestä puuttuu.
Peruskoulun tulevaisuutta koskeva väiteotos koottiin eri sidosryhmien tuottamista tekstilähteistä ja väitteet jaotteli tutkimushaastatteluissa 15 tutkimushaastateltavaa. Heihin kuului peruskoulun eri sidosryhmien edustajia opettajista ja rehtoreista kansallisen tason peruskoulutoimijoihin. Jaottelut analysoitiin Q-menetelmää varten kehitetyllä tilastollisella ohjelmalla, joka tuotti tuloksena kolme väitejaotteluista hahmottuvaa faktoria. Faktorit tulkittiin tutkimuksessa diskursseiksi, ja diskurssit nimettiin faktoreita keskeisesti määrittävien väitteiden sisällön mukaan.
Diskurssit ovat tasa-arvoisen ja kiireettömän kohtaamisen diskurssi (faktori) 1, yksilöllisesti joustavan koulun diskurssi (faktori 2) ja yhteiskuntasidoksisen, tietoa käyttävän koulun diskurssi (faktori 3). Tärkein huomio diskursseista oli, että ne eivät ole toisistaan irrallisia vaan sijoittuvat ikään kuin diskurssijatkumolle, joka kulkee kiireettömästä kohtaamisesta yhteiskunnallisten painotusten kautta kohti yksilöllisten tarpeiden huomioimista.
Lisäksi tutkimuksessa saatiin selville useita tulevaisuuden peruskouluun liittyviä näkökulmia, joista kaikki sidosryhmät ovat yhtä mieltä. Näitä olivat esimerkiksi arvioinnin monipuolistaminen sekä opettajan roolin uudistuminen. Kolmanneksi tutkimuksessa selvisi, että peruskoulun kehittämisestä käytävään keskusteluun kaivataan enemmän puhetta johtamisesta ja yhteisestä visiosta. Myös hyvinvointi nähtiin keskustelusta puuttuvana teemana, ja samoin haluttiin entisestään korostaa koulun tehtävää yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisijana.
Peruskoulun tulevaisuutta koskeva väiteotos koottiin eri sidosryhmien tuottamista tekstilähteistä ja väitteet jaotteli tutkimushaastatteluissa 15 tutkimushaastateltavaa. Heihin kuului peruskoulun eri sidosryhmien edustajia opettajista ja rehtoreista kansallisen tason peruskoulutoimijoihin. Jaottelut analysoitiin Q-menetelmää varten kehitetyllä tilastollisella ohjelmalla, joka tuotti tuloksena kolme väitejaotteluista hahmottuvaa faktoria. Faktorit tulkittiin tutkimuksessa diskursseiksi, ja diskurssit nimettiin faktoreita keskeisesti määrittävien väitteiden sisällön mukaan.
Diskurssit ovat tasa-arvoisen ja kiireettömän kohtaamisen diskurssi (faktori) 1, yksilöllisesti joustavan koulun diskurssi (faktori 2) ja yhteiskuntasidoksisen, tietoa käyttävän koulun diskurssi (faktori 3). Tärkein huomio diskursseista oli, että ne eivät ole toisistaan irrallisia vaan sijoittuvat ikään kuin diskurssijatkumolle, joka kulkee kiireettömästä kohtaamisesta yhteiskunnallisten painotusten kautta kohti yksilöllisten tarpeiden huomioimista.
Lisäksi tutkimuksessa saatiin selville useita tulevaisuuden peruskouluun liittyviä näkökulmia, joista kaikki sidosryhmät ovat yhtä mieltä. Näitä olivat esimerkiksi arvioinnin monipuolistaminen sekä opettajan roolin uudistuminen. Kolmanneksi tutkimuksessa selvisi, että peruskoulun kehittämisestä käytävään keskusteluun kaivataan enemmän puhetta johtamisesta ja yhteisestä visiosta. Myös hyvinvointi nähtiin keskustelusta puuttuvana teemana, ja samoin haluttiin entisestään korostaa koulun tehtävää yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisijana.