Methodological Issues in Health State Valuation in the General and Patient Populations
Gandhi, Mihir (2019)
Gandhi, Mihir
Tampereen yliopisto
2019
Kansainvälinen lääketiede - International health
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2019-02-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0985-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0985-5
Tiivistelmä
Taustaa: Ihmisten terveydentilan arvostus heijastuu hyötyarvoihin. Jos halutaan
muodostaa arvojoukko, jossa nimetään hyötyarvot kaikille mahdollisille
terveyskyselyssä kuvatuille terveydentiloille, tutkimukseen osallistujien on arvioitava
erilaisia terveydentiloja. Aiempien tutkimusten mukaan sairauskohtaisten
terveydentilojen arviointiin voidaan vaikuttaa lisäämällä kuvaukseen sairauden nimi.
Nimeämisen vaikutus yleisiin terveydentiloihin on kuitenkin epäselvää. Lisäksi
keskustelua on käyty pitkään siitä siitä, pitäisikö arvojoukkojen perustua vain
potilaiden vai yleisemmin koko valtaväestön mielipiteisiin. Tämä on olennaista, jos
arvioinneissa on järjestelmällisiä eroja, joita on tutkittu vasta vähän. Toinen tärkeä,
joskin harvoin tutkittu, aihe on arvojoukkotutkimusten otoskoon määrittäminen.
Tavoitteet: 1) Tutkia, miten valtaväestö arvioi kaikista vakavinta, pahimmaksi
nimettyä (yleistä) terveydentilaa, 2) vertailla kroonisista sairauksista kärsivien
potilaiden ja valtaväestön hypoteettisten terveystilojen arviointeja, sekä 3) ehdottaa
keinoja EQ-5D-elämänlaatumittaria hyödyntävien arvojoukkotutkimusten otoskoon
määrittämiselle.
Materiaalit: Tutkimuksessa käytettiin aineistoja kolmesta tutkimuksesta, joihin
viitataan tutkimuksina A, B ja C. Tavoitteiden 1, 2 ja 3 analyysit perustuivat
järjestyksessä tutkimuksiin A, A+B ja C. Kaikki tutkimukset olivat kasvotusten
suoritettuja poikittaistutkimuksia, joissa singaporelaiset osallistujat arvioivat
terveydentilaansa. Tutkimuksessa A arvioitiin SF-6D- ja EQ-5D-mittarien mukaisia
terveydentiloja visuaalisella analogisella metodilla valtaväestön keskuudessa (n =
1 034). Tutkimuksessa B arvioitiin valtaväestön (n = 175), sydänsairaiden (n = 175)
ja syöpäpotilaiden (n = 175) EQ-5D-mittarin mukaisia terveydentiloja yhdistetyllä
laatupainotettujen elinvuosien tutkimuksella. Tutkimuksessa C arvioitiin
valtaväestön (n = 1 000) EQ-5D-mittarin mukaisia terveydentiloja yhdistetyllä
laatupainotettujen elinvuosien tutkimuksella.
Menetelmät: Aineiston analyysissa käytettiin regressioanalyysiä pienimmän
neliösumman menetelmällä (PNS) pahimman ja muiden terveydentilojen arviointien
vertailemiseksi. Menetelmää mukautettiin terveydentilojen kuvaajien mukaan.
Potilasryhmien ja valtaväestön arvioiden vertailua varten suoritettiin vastaava
analyysi, johon oli lisätty sosiaalisia ja demografisia taustamuuttujia. Lopuksi
esitetään neljä lähestymistapaa EQ-5D-arvojoukkotutkimusten otoskoon
määrittämiseksi. Ensimmäisessä lähestymistavassa pyritään saavuttamaan haluttu
ennustusväli arvioinneille PNS-mallin avulla. Toisessa lähestymistavassa otoskoko
määritetään empiirisesti perustuen keskimääräiseen absoluuttiseen virheeseen
arviointien ennustamisessa empiiristen tulosten perusteella. Kolmas ja neljäs
lähestymistapa perustuvat tilastollisen merkitsevyyden ja regressiokertointen
arvioinnille sekä PNS-mallin halutulle luottamusvälille.
Tulokset: Tutkimuksessa A väestöotoksesta noin 50 % vastaajista oli naisia ja 12 %
yli 60-vuotiaita. Noin 43 % vastaajista ilmoitti kärsivänsä kroonisista sairauksista
(14 % reuma, 13 % kohonnut verenpaine, 9 % diabetes, 4 % sydänsairaus, 4 %
keuhkosairaus). Potilasryhmien vastaajat olivat terveitä vastaajia vanhempia.
Tutkimuksen B otoksesta potilasryhmissä oli enemmän ikääntyneitä ihmisiä kuin
valtaväestössä (sydänsairaat: 53 %, syöpäpotilaat: 33 %, valtaväestö: 17 %).
Sydänsairaiden ryhmässä naisten osuus oli pienempi kuin muissa ryhmissä (34 %, vs.
58 % syöpäsairaissa ja 53 % valtaväestössä). Tutkimuksen C väestöotoksesta noin
53 % oli naisia ja 17 % ikääntyneitä.
Tutkimuksen A tuloksista kävi ilmi, että kaikista huonoimmaksi nimetyn
terveydentilan arviointi oli merkittävästi matalampi kuin mitä oli odotettavissa
kuvaajien perusteella. Tässä tutkimuksessa verrattiin tutkimusten A ja B kroonisesti
sairaiden vastaajien terveydentila-arvioita samojen tutkimusten väestöotoksiin.
Sydänsairaiden vastaajien lievien ja vakavien tilojen vastaukset poikkesivat
merkittävästi valtaväestön vastauksista. Tällaista eroa ei löytynyt minkään muun
potilasryhmän ja valtaväestön välillä. Lopuksi kehitettiin ja esiteltiin neljä tapaa
määrittää arvojoukkotutkimuksen otoskoko tutkimuksen C pohjalta esitetyin
parametrein.
Johtopäätökset: Sairauden tai terveydentilan nimeäminen saattaa vaikuttaa
arvojoukkotutkimuksen tuloksiin, joten sitä tulisi välttää. Kroonisesti sairaiden
potilaiden vastaukset saattavat poiketa valtaväestöstä hypoteettisten terveydentilojen
suosimisen voimakkuudessa. Valtaväestön vastauksista saatujen hyötyarvojen
kustannus-hyötyanalyysin avulla ei välttämättä voida arvioida terveydenhuollon
toimia tarkasti joidenkin sairaustyyppien, kuten sydänsairauksien, osalta. Otoskoon
määrittämiseen ehdottamani tavat saattavat auttaa sopivan otoskoon valitsemisessa
Arvojoukkotutkimuksiin.
muodostaa arvojoukko, jossa nimetään hyötyarvot kaikille mahdollisille
terveyskyselyssä kuvatuille terveydentiloille, tutkimukseen osallistujien on arvioitava
erilaisia terveydentiloja. Aiempien tutkimusten mukaan sairauskohtaisten
terveydentilojen arviointiin voidaan vaikuttaa lisäämällä kuvaukseen sairauden nimi.
Nimeämisen vaikutus yleisiin terveydentiloihin on kuitenkin epäselvää. Lisäksi
keskustelua on käyty pitkään siitä siitä, pitäisikö arvojoukkojen perustua vain
potilaiden vai yleisemmin koko valtaväestön mielipiteisiin. Tämä on olennaista, jos
arvioinneissa on järjestelmällisiä eroja, joita on tutkittu vasta vähän. Toinen tärkeä,
joskin harvoin tutkittu, aihe on arvojoukkotutkimusten otoskoon määrittäminen.
Tavoitteet: 1) Tutkia, miten valtaväestö arvioi kaikista vakavinta, pahimmaksi
nimettyä (yleistä) terveydentilaa, 2) vertailla kroonisista sairauksista kärsivien
potilaiden ja valtaväestön hypoteettisten terveystilojen arviointeja, sekä 3) ehdottaa
keinoja EQ-5D-elämänlaatumittaria hyödyntävien arvojoukkotutkimusten otoskoon
määrittämiselle.
Materiaalit: Tutkimuksessa käytettiin aineistoja kolmesta tutkimuksesta, joihin
viitataan tutkimuksina A, B ja C. Tavoitteiden 1, 2 ja 3 analyysit perustuivat
järjestyksessä tutkimuksiin A, A+B ja C. Kaikki tutkimukset olivat kasvotusten
suoritettuja poikittaistutkimuksia, joissa singaporelaiset osallistujat arvioivat
terveydentilaansa. Tutkimuksessa A arvioitiin SF-6D- ja EQ-5D-mittarien mukaisia
terveydentiloja visuaalisella analogisella metodilla valtaväestön keskuudessa (n =
1 034). Tutkimuksessa B arvioitiin valtaväestön (n = 175), sydänsairaiden (n = 175)
ja syöpäpotilaiden (n = 175) EQ-5D-mittarin mukaisia terveydentiloja yhdistetyllä
laatupainotettujen elinvuosien tutkimuksella. Tutkimuksessa C arvioitiin
valtaväestön (n = 1 000) EQ-5D-mittarin mukaisia terveydentiloja yhdistetyllä
laatupainotettujen elinvuosien tutkimuksella.
Menetelmät: Aineiston analyysissa käytettiin regressioanalyysiä pienimmän
neliösumman menetelmällä (PNS) pahimman ja muiden terveydentilojen arviointien
vertailemiseksi. Menetelmää mukautettiin terveydentilojen kuvaajien mukaan.
Potilasryhmien ja valtaväestön arvioiden vertailua varten suoritettiin vastaava
analyysi, johon oli lisätty sosiaalisia ja demografisia taustamuuttujia. Lopuksi
esitetään neljä lähestymistapaa EQ-5D-arvojoukkotutkimusten otoskoon
määrittämiseksi. Ensimmäisessä lähestymistavassa pyritään saavuttamaan haluttu
ennustusväli arvioinneille PNS-mallin avulla. Toisessa lähestymistavassa otoskoko
määritetään empiirisesti perustuen keskimääräiseen absoluuttiseen virheeseen
arviointien ennustamisessa empiiristen tulosten perusteella. Kolmas ja neljäs
lähestymistapa perustuvat tilastollisen merkitsevyyden ja regressiokertointen
arvioinnille sekä PNS-mallin halutulle luottamusvälille.
Tulokset: Tutkimuksessa A väestöotoksesta noin 50 % vastaajista oli naisia ja 12 %
yli 60-vuotiaita. Noin 43 % vastaajista ilmoitti kärsivänsä kroonisista sairauksista
(14 % reuma, 13 % kohonnut verenpaine, 9 % diabetes, 4 % sydänsairaus, 4 %
keuhkosairaus). Potilasryhmien vastaajat olivat terveitä vastaajia vanhempia.
Tutkimuksen B otoksesta potilasryhmissä oli enemmän ikääntyneitä ihmisiä kuin
valtaväestössä (sydänsairaat: 53 %, syöpäpotilaat: 33 %, valtaväestö: 17 %).
Sydänsairaiden ryhmässä naisten osuus oli pienempi kuin muissa ryhmissä (34 %, vs.
58 % syöpäsairaissa ja 53 % valtaväestössä). Tutkimuksen C väestöotoksesta noin
53 % oli naisia ja 17 % ikääntyneitä.
Tutkimuksen A tuloksista kävi ilmi, että kaikista huonoimmaksi nimetyn
terveydentilan arviointi oli merkittävästi matalampi kuin mitä oli odotettavissa
kuvaajien perusteella. Tässä tutkimuksessa verrattiin tutkimusten A ja B kroonisesti
sairaiden vastaajien terveydentila-arvioita samojen tutkimusten väestöotoksiin.
Sydänsairaiden vastaajien lievien ja vakavien tilojen vastaukset poikkesivat
merkittävästi valtaväestön vastauksista. Tällaista eroa ei löytynyt minkään muun
potilasryhmän ja valtaväestön välillä. Lopuksi kehitettiin ja esiteltiin neljä tapaa
määrittää arvojoukkotutkimuksen otoskoko tutkimuksen C pohjalta esitetyin
parametrein.
Johtopäätökset: Sairauden tai terveydentilan nimeäminen saattaa vaikuttaa
arvojoukkotutkimuksen tuloksiin, joten sitä tulisi välttää. Kroonisesti sairaiden
potilaiden vastaukset saattavat poiketa valtaväestöstä hypoteettisten terveydentilojen
suosimisen voimakkuudessa. Valtaväestön vastauksista saatujen hyötyarvojen
kustannus-hyötyanalyysin avulla ei välttämättä voida arvioida terveydenhuollon
toimia tarkasti joidenkin sairaustyyppien, kuten sydänsairauksien, osalta. Otoskoon
määrittämiseen ehdottamani tavat saattavat auttaa sopivan otoskoon valitsemisessa
Arvojoukkotutkimuksiin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4926]