Kommunistina Hollywoodissa : sosiaaliset identiteetit Lester Colen ja Edward Dmytrykin kertomuksissa

Abstract

Hollywoodin kymmenikkö oli joukko Hollywoodin elokuvantekijöitä, joita syytettiin vuonna 1947 Yhdysvaltain kongressin alaisen komitean, House Un-American Activities Committeen, edessä kommunistisen sanoman sisällyttämisestä elokuviin. He jättivät komitean edessä vastaamatta kysymyksiin kommunistisen puolueen jäsenyydestä. Tämä johti näiden henkilöiden kohdalla syytteisiin kongressin halventamisesta ja lopulta vankilatuomioon. Hollywoodin kymmenikön jäsenet joutuivat myös ensimmäisinä henkilöinä niin sanotulle mustalle listalle Hollywoodissa. Mustan listan myötä heitä ei enää palkattu elokuva-alan töihin.

Hollywoodin kymmenikön jäsenistä kaksi, käsikirjoittaja Lester Cole ja elokuvaohjaaja Edward Dmytryk, ovat tämän tutkielman keskiössä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä sosiaalisia identiteettejä Cole ja Dmytryk korostavat kertoessaan eri elämänvaiheistaan ja poliittisesta ideologiastaan sekä millaiset narratiiviset identiteetit niistä rakentuvat. Tutkielman aineistona ovat Colen ja Dmytrykin kirjoittamat omaelämäkerrat. Omaelämäkerroissa tarkastelen sitä, mitä sosiaalisia identiteettejä he nostavat esiin elämänsä varhaisvaiheista, ajalta Hollywoodissa ennen HUAC-tutkintoja, HUAC-tutkintojen aikana sekä mustan listan aikana ja sen jälkeen. Näiden elämänvaiheiden lisäksi tarkastelun kohteena ovat myös heidän poliittinen ideologiansa ja siihen vaikuttaneet sosiaaliset identiteetit.

Cole ja Dmytryk ottavat kirjassaan esiin lapsuudestaan ja nuoruudestaan hyvin erilaisia tekijöitä. Cole korostaa työläistaustaista perhettään lapsuutensa tärkeimpänä sosiaalisena identiteettinä ja maailmankuvansa pohjana. Dmytryk ei puolestaan kerro perheestään juurikaan, vaan korostaa sitä, että hän päätyi elokuva-alalle jo hyvin nuorena. Molempia henkilöitä yhdistää kuitenkin Hollywood heidän poliittisen ideologiansa kehittymisessä. Colen muuttaessa käsikirjoittajana Hollywoodiin, hän koki hyvin konkreettisesti elokuva-alan raadollisuuden ja päätyi ammattiliittoaktivistiksi. Cole toimi fasisminvastaisissa järjestöissä Hollywoodissa ja liittyi kommunistiseen puolueeseen jo vuonna 1934. Dmytrykin ura elokuvaohjaajana oli nousujohteinen, kun hän toisen maailmansodan myötä kiinnostui politiikasta ja ympäröivästä maailmasta. Myös Dmytryk aloitti järjestötoiminnan ja liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1944, mutta vain hetkellisesti. Colea ja Dmytrykia erotti lapsuuden kasvuympäristö ja maailmankuva, mutta heitä yhdisti Hollywood ja kommunismi.

HUAC-kuulemisten myötä Colen ja Dmytrykin elämät muuttuivat ratkaisevasti. Heidät leimattiin kumouksellisiksi ja epäamerikkalaisiksi. HUAC-kuulemisten aikana Colen kommunismi säilyi ja hän identifioi itsensä Hollywoodin kymmenikköön. Dmytryk puolestaan koki jo kuulemisissa, ettei hän ollut osa kymmenikön joukkoa. Viimeistään mustan listan toimeenpaneminen Hollywoodissa muutti Colen ja Dmytrykin elämänkulun pysyvästi, kun heidän elinkeinonsa vietiin. Sekä Cole että Dmytryk kuitenkin säilyttivät ammatti-identiteettinsä mustasta listasta huolimatta. Cole jatkoi kirjoittamista salanimellä, mutta ei enää koskaan elämänsä aikana päässyt kirjoittamaan elokuvia Hollywoodiin omalla nimellään. Hän koki itsensä kommunistiksi kaikesta huolimatta. Dmytryk palasi HUAC-komitean eteen yhteistyöhaluisena todistajana vuonna 1951, jotta hän voisi jatkaa uraansa elokuvaohjaajana ja irtautua kommunismista lopullisesti.

Sekä Colen että Dmytrykin kertomuksissa korostuvat eri sosiaalisten identiteettien vuoropuhelu. Colen kertomuksessa korostuvat käsikirjoittajan ammatti-identiteetti sekä ammattiliittoaktivistin ja kommunistin identiteetit. Erityisesti työlaistaustainen lapsuuden perhe on muokannut Colen arvomaailmaa. Perhetausta pysyy Colen kertomuksessa mukana alusta loppuun. Myös Dmytrykin kertomuksessa eri sosiaaliset identiteetit pääsevät ääneen, erityisesti järjestöaktiivin ja elokuvaohjaajan identiteetit. Sen sijaan kommunistinen identiteetti on Dmytrykille vain muiden antama, eikä hän identifioi itseään kommunistiksi vaan pyrkii siitä eroon. Vahvimpana Dmytrykin kertomuksessa näkyy elokuvaohjaajan ammatti-identiteetti, joka korostuu Dmytrykin kaikissa elämänvaiheissa. Colen narratiivinen identiteetti rakentuu hänen eri sosiaalisten identiteettiensä vuoropuhelusta. Dmytrykin narratiivin vuoropuhelu käydään enemmän kertojan ja yleisön välillä.