Eläkeläisten tila : Kaupunkitilan ja eläkeläisten sosiaalisen toiminnan tarkastelua

Abstract

Väestö Suomessa ikääntyy, ja eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa. Kyseessä on yksi aikamme keskeisimmistä yhteiskunnan rakenteita ravisuttavista muutoksista. Keskustelua dominoi talouspuhe, minkä vuoksi vähemmälle huomiolle ovat jääneet ikääntymisen vaikutukset kaupunkielämälle. Tässä väitöskirjassa tarkastelen, miten eläkeläisten sosiaalinen toiminta muuttaa kaupunkitilaa sen eri tasoilla. Teoreettiset lähtökohdat nojaavat yhteiskuntatieteiden tilallisen käänteen kirjallisuuteen, erityisesti Henri Lefebvren tilateoriaan. Tämän mukaan kaupunkitiloja tuotetaan ihmisten, yhteiskunnan ja materiaalisen todellisuuden välisissä suhteissa. Teoria korostaa inhimillistä toimintaa yhteiskunnallisen muutoksen voimana. Tämän tutkimuksen huomionkohteena ovat aktiiviset eläkeläiset kaupunkitilan tuottajina.

Tutkimus koostuu neljästä artikkelista sekä yhteenveto-osasta, jossa kokoan yhteen osatutkimusten tuloksia ja käsitteellistän edelleen eläkeläisten tilan sosiaalista tuottamista. Työn empiirisen osuuden muodostavissa neljässä osatutkimuksessa hyödynnetään pääosin laadullisia aineistoja. Osatutkimukset kuvaavat arkisia esimerkkejä eläkeläisten sosiaalisesta todellisuudesta. Yhteenveto-osassa kuvataan, miten sosiaalinen toiminta muuttaa julkista kaupunkitilaa, ikääntyvää asuinaluetta ja ylikansallista elämää.

Eläkeläisten julkisten kaupunkitilojen käyttöä ohjaa pikemminkin seurallisuus kuin rahan kuluttaminen. Seurallisuuden kautta tuotettujen symbolisten merkityksenantojen avulla eläkeläiset voivat kyseenalaistaa kaupunkitilan kulutuskeskeisiä normatiivisia merkityksiä. Eläkeläiset tekevät yhteistoiminnan avulla asuinalueestaan mieluisamman. Kollektiivisen vastarinnan kautta he voivat myös vaikuttaa kaupunkitilan institutionaaliseen hallintaan. Globalisaatio on mahdollistanut eläkeläisten monipaikkaiset elämäntavat. Suomalaiseläkeläisten yhdyskunta muodostuu, kun ihmiset liittyvät yhteen tuottaakseen symbolista yhteisyyttä.

Eläkeläisten lukumäärän lisääntyessä heidän sosiaalinen toimintansa muuttaa kaupunkia entistä enemmän eläkeläisten tilaksi. Yhteenveto-osan lopussa esitän, että kaupunkitilaa tuotetaan jatkuvasti jokapäiväisen elämän, institutionaalisten rakenteiden ja uudelleentulkintojen vuorovaikutuksessa. Tässä dynamiikassa eläkeläiset pyrkivät tekemään kaupunkielämästään parasta mahdollista käytössään olevilla resursseilla. Elämäiloa tavoitellaan erityisesti yhdessäolon ja yhdessä tekemisen kautta. Siksi seurallisten kaupunkitilojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Tässä tutkimuksessa korostetaan kaupunkia, jossa on hyvä myös ikääntyä. Hyvän kaupungin tekeminen alkaa sen haaveilusta.

The population of Finland is ageing, and the share of pensioners is increasing. This demonstrates a significant change in our society. Yet, financial issues dominate public discourse. Thus, less attention has been given to how the ageing of population affects urban spaces and people’s daily lives. This dissertation examines how pensioners’ social practices change urban spaces on different levels.

The theoretical perspective of this dissertation draws from the literature of the spatial turn in social sciences, especially from the writings of Henri Lefebvre. Lefebvre’s theory highlights human experience at the centre of the social production of space. This study applies Lefebvre’s perspective to analyse pensioners’ social production of urban spaces.

This dissertation consists of four articles and of an introductory part, which summarises the key results and further conceptualises pensioners’ social production of space. The four empirical articles utilise qualitative methods. These case studies represent examples of everyday social reality. The introductory part depicts how social practices may alter public spaces, residential areas and transnational spaces. The results exemplify how pensioners appropriate public spaces more by sociability than by consumption. The symbolic meanings produced by sociability can question the normative consumerist meanings of the city. Pensioners make neighbourhoods more comfortable by collective action. This collective action can thus affect institutional control of the city. Globalisation enables pensioners’ multi-spatial ways of life. Finnish community forms when people unite to produce symbolic togetherness in transnational space.

As the share of pensioners increases, their social action changes cities more into a space of retirement. This study suggests that everyday lives, institutional structures and reinterpretations continuously produce urban spaces. Through this process, pensioners try to make their lives as good as possible with the available resources. Joy of life is pursued especially by being together. Therefore, the importance of sociable urban spaces increases in the future. This research highlights a city that is good also for ageing.