Ilmasto, energiaturvallisuus ja talouskasvu eduskunnan diskursseissa : analyysissä energia- ja ilmastopoliittinen lähetekeskustelu syksyllä 2016

Abstract

Aikamme merkittävimpiä ongelmia ovat fossiilienergian hupenemisen aiheuttama energiaturvallisuuden heikkeneminen ja toisaalta pääasiassa fossiilienergian käytöstä johtuva ilmastonmuutos. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Suomen poliittisten päättäjien ideologisia lähtökohtia, joiden perusteella näihin uhkiin reagoidaan. Keskeisenä kysymyksenä on, millaisena siirtymä kohti fossiilisista polttoaineista irtautunutta yhteiskuntaa nähdään. Tapauksena on energia- ja ilmastostrategiasta marraskuussa 2016 käyty lähetekeskustelu ja menetelmänä diskurssianalyysi.

Kapitalistinen tuotantorakenne aiheuttaa tarpeen tavoitella jatkuvaa taloudellista kasvua, mikä lisää energiankäyttöä, epätasa-arvoa sekä ympäristön riistoa. Ideologiat voivat joko ylläpitää tai vastustaa olemassa olevia valtasuhteita sekä taloudellisia rakenteita, ja ne muodostuvat sosio-kulttuurisesti kielellisessä kanssakäymisessä. Diskurssit ovat kielessä esiintyviä merkitysten kokonaisuuksia, joiden kautta tiettyä aihepiiriä jäsennetään erilaisista näkökulmista. Koska todellisuus hahmotetaan ja rakennetaan kielen avulla, on erilaisilla puhetavoilla myös poliittisia ja ideologisia seurauksia. Tässä tutkimuksessa keskitytään ilmastonmuutoksen, energiaturvallisuuden ja talouskasvun määrittelyyn Suomen eduskunnassa sekä siihen, millaiseen prioriteettijärjestykseen niihin liittyvät tavoitteet asetetaan.

Analyysin tuloksena nousi esiin neljä diskurssia: tekninen, ympäristö-, eristävä ja valoisan tulevaisuuden diskurssi. Puhetavoista tekninen diskurssi oli hegemoninen eli vallitseva. Tekniseen, yksityiskohtia painottavaan puheeseen perustuvan diskurssin hegemonisuus rajoittaa laajan ongelmakentän kokonaisvaltaista hahmottamista sekä kuviteltavissa olevia ratkaisuvaihtoehtoja. Vaikka teknisessä puheessa on tunnistettavissa paljon keinoja verotuksesta tietyn teknologian käyttöönottoon, puhetapa sulkee ulkopuolelleen esimerkiksi rakenteellisen keskustelun talouskasvun tavoittelun tarpeesta ja seurauksista. Puhetavoista eristävä ja valoisan tulevaisuuden diskurssi priorisoivat talouden muiden aiheiden yli. Tällaisen prioriteettijärjestyksen ideologisena seurauksena voi olla ympäristöä vaurioittavan toiminnan legitimoiminen silloin, kun siitä on nähtävissä rahallisia hyötyjä. Eristävässä diskurssissa ilmastonmuutoksen olemassaolo myönnetään, mutta siihen reagoiminen määritellään pahemmaksi ongelmaksi kuin sen eteneminen. Valoisan tulevaisuuden diskurssissa nähdään vahvoja synergiaetuja eri tavoitteiden välillä, ja tilanne nähdään enemmänkin mahdollisuutena kuin ongelmana. Ympäristödiskurssi nosti ilmastonmuutoksen hillinnän prioriteettilistan kärkeen. Siinä esiintyi myös heikkoja viitteitä määritelmistä, jotka voisivat toimia teknisyyden hegemonian haastajina, kuten luonnonvarojen rajallisuuden tunnistaminen. Vaikka diskursseissa oli runsaasti eroja ja myös teknisyyteen suhtaudutaan niissä eri tavoin, lopulta siirtymä kestävään yhteiskuntaan nähtiin pääasiassa sangen rajoittavasti teknisyyden kautta.