Varhaiskasvatusympäristö : tapaustutkimus päiväkotitiloista päiväkodin johtajien, lastentarhanopettajien ja arkkitehdin näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää päiväkodin fyysisen varhaiskasvatusympäristön merkitystä. Tutkimuksessa tarkasteltiin päiväkodin fyysisiä tiloja, niiden toimivuutta ja pedagogiikkaa tukevia ratkaisuja päiväkodin johtajien ja lastentarhanopettajien tulkitsemana sekä arkkitehdin käsitystä päiväkotirakentamisen suunnittelun erityispiirteistä. Tutkimuksessa selvitettiin osin myös päiväkodin johtajien kokemuksia päiväkotirakentamisesta ja suunnitteluun vaikuttamisesta.

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin varhaiskasvatusympäristöä varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden määrittämänä. Lisäksi kuvattiin varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaympäristöä ja suomalaisen päiväkotirakentamisen historiaa sekä tar-kasteltiin tilasuunnittelun merkitystä toimintaympäristölle.

Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jonka kohteena oli erään suurehkon suomalaisen kaupungin tiettyjen päiväkotien fyysiset varhaiskasvatusympäristöt. Tapausta lähestyttiin kolmesta eri näkökulmasta, kolmen eri tietolähteen avulla. Ensimmäiseksi suunnattiin avoin kyselylomake niille päiväkodin johtajille, jotka tutkimuksen tekohetkellä tai viimeisen viiden vuoden sisällä olivat osal-listuneet kyseisessä kaupungissa päiväkodin fyysisten tilojen suunnitteluun, rakentamiseen ja/tai peruskorjaukseen. Vastauksia saatiin yhdeksältä päiväkodin johtajalta. Toiseksi valittiin saman kaupungin neljä viimeksi valmistunutta uutta varhaiskasvatusyksikköä ja pyydettiin lastentarhanopettajia kuvaamaan yksiköidensä fyysistä varhaiskasvatusympäristöä ja sen toimivuutta pedagogiikan ja arjen näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin focus group -haastattelua, johon osallistui jokaisesta neljästä päiväkodista yksi lastentarhanopettaja. Kolmanneksi haastateltiin yhtä päiväkoteja suunnitellutta arkkitehtiä teemahaastattelumenetelmällä.

Keskeinen tutkimustulos oli, että päiväkodin fyysinen varhaiskasvatusympäristö tukee parhaiten varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa silloin kun tilat ovat muuntuvat ja mahdollistavat monenlaisia toimintoja. Fyysiseltä muunneltavuudelta toivottiin etupäässä tilan kokoon, valaistukseen ja kalustukseen liittyviä erilaisia ratkaisuja. Monipuolisuutta toimintaan haettiin pääsääntöisesti päiväkodin erityistilojen funktioiden kautta, joiden nähtiin myös osittain ohjaavan yksikön toimintaa. Erityisesti liikuntasalin merkitys korostui keskeisenä varhaiskasvatusympäristönä. Lastentarhanopettajat näkivät liikuntamahdollisuuksien lisäämisen tarpeelliseksi myös lasten ryhmätiloihin. Lisäksi tutkimus osoitti, että päiväkodin fyysinen varhaiskasvatusympäristö voi parhaimmillaan tukea yhteisöllisyyttä lisäämällä toimijoiden välisiä kohtaamisia.

Päiväkotisuunnittelun erityispiirteiksi nousivat arkkitehdin määrittämänä runsaan sääntö- ja ohjekirjon takaa käyttäjän kanssa tapahtuva vuorovaikutus ja rakennuksen muodon, materiaalien, värityksen ja tilayhteyksien vapaa toteutus sekä suunnittelijan mahdollisuus pienemmän mittakaavan ja leikillisyyden käyttöön. Tutkimuksessa kävi ilmi, että päiväkodin johtajat pääsivät osallistumaan hyvin päiväkotirakennusten suunnitteluun ja arkkitehti kuunteli ja pystyi ottamaan hyvin huomioon käyttäjien toiveita. Tutkimuksen pohjalta voidaan suositella päiväkodin johtajan, henkilökunnan ja lasten osallistamista jatkossa entistä enemmän päiväkodin suunnitteluprosessin eri vaiheisiin.