Flyginstruktörer inom civilflyg : en intervjustudie om uppfattningar kring flyginstruktörsarbetets belastning, stress- och friskfaktorer bland finländska flyginstruktörer inom civilflyg
Lindqvist, Ida (2018)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Lindqvist, Ida
2018
Työn ja hyvinvoinnin maisteriohjelma - Master's Programme in Work, Welfare and Wellbeing
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901031031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901031031
Tiivistelmä
Suomalaisen siviili-ilmailun lennonopettajia ei ole ennen tutkittu eikä heidän työnsä sisältö ole monille tuttu. Lennonopetusta tarjoavat pilotit symbolisoivat opetustyössään monia modernin työelämän piirteitä sekä paradokseja. Lennonopettajana toimitaan yleensä väliaikaisesti, myös Suomen ulkopuolella. Lennonopettajille on tällä hetkellä tarvetta pilottien suuren koulutustarpeen vuoksi. Opetustoimintaa säätelevät ilmailun herkät trendit suhdanteissa, mikä yhtenä suurena taustatekijänä tekee työstä epävarman. Saatavilla olevia resursseja ei aina riitä optimaalisesti lentokoulutusorganisaatioille. Tämä luo osaltaan painetta toiminnan kriittiseen suhtautumiseen lentoturvallisuudesta. Kun lennonopettajien työssä jaksamista ja toisaalta vapaa-ajalla palauttavia sekä lentotyötä tukevia aktiviteettejä halutaan kehittää käy rajan asettaminen muun muassa työn ja vapaa-ajan välille tässä turvallisuuskriittisessä työssä kysymykseksi. Lennonopettajat operoivat omilla lupakirjoillansa yksilösuorituksissa. Vastuunkannon ja kontrollin kysymykset nousevat myös esiin tässä tutkimuksessa. Tavoitteena tällä laadullisella haastattelututkielmalla on kartoittaa lennonopettajien käsityksiä ja kokemuksia työkuormituksesta, työn stressoreista sekä työssä hyvinvointia edistävistä tekijöistä. Haastateltavat koostuivat lennonopettajista, jotka olivat kouluttautuneet alun perin liikennelentäjiksi. Kaksitoista semistrukturoitua haastattelua toteutettiin lennonopettajien kanssa ja heillä kaikilla oli keskenään vaihteleva tausta opetuskokemuksen suhteen. Litteroidut haastattelut analysoitiin laadullista sisällönanalyysiä seuraten ilmiviesteihin keskittyen. Aikaisempi tutkimus sekä teoriat työelämän tutkimuksen, stressitutkimuksen sekä väsymysriskin hallinnasta ovat tukeneet haastatteluiden tulkitsemisessa. Lennonopettajien käsitykset muodostuivat teemojen ”fyysinen työkuormitus”, ”työaika”, ”lentokoulutursorganisaatioiden resurssit”, ”työyhteisön vaikutukset”, ”opetustilanteet” sekä ”turvallisuuskriittisyys” ympärille. Lennonopetushenkilöstön ajoittain tiheä vaihtuvuus ja tiukka kustannustehokkuuteen pyrkiminen koettiin muun muassa syiksi, jotka vaikuttavat toimintaan työhyvinvoinnin kustannuksella. Työsopimusten erot ja edunvalvonnan puute vaikuttivat myös keskeisesti lennonopettajien kokemuksiin työn stressoreista sekä edistäjistä työssä hyvinvointiin. Olemattomasta edunvalvonnasta koettiin syntyvän myös lennonopetuksen kunnioituksen ja tunnustuksen puutetta, eikä niistä täten pystytty nauttimaan. Respondentit kokivat, että päivätyö ehkäisi työuupumusta ja väsymystä. Kokemus voimavarana helpotti myös työskentelyä ja ajankäyttöä sekä vähensi stressiä ja ajanpuutteen kokemuksia. Keskeisenä työssä hyvinvointia tukevana tekijänä koettiin olevan lentäminen, siitä syntyvä ilo ja lento-operaatioon keskittyminen. Lentäminen koettiin keskittymistä vaativaksi, mielekkääksi toiminnaksi, joka vei ajatukset pois työn kuormitustekijöistä ja stressoreista. Merkitystä vastuunkannosta omasta jaksamisesta painotettiin haastatteluissa ja kokemattomammat respondentit muistuttivat myös psyykkisen terveyden edistämisen tärkeydestä ilmailualalla. Väsymysriskin hallintaan haluttiin myös enemmän panostusta jatkossa ja hallintaa haluttiin uudistaa ja arvostaa enemmän. Haastatteluiden anti työkuormitustekijöistä, stressoreista sekä työssä hyvinvoinnin edistäjistä muistutti aikaisempaa tutkimusta, mutta tarjosi myös välittömiin toimenpiteisiin ehdottavia tuloksia laadukkaamman ja kestävämmän lennonopetuksen rakenteiden kehittämiseksi. Muun muassa yksilösuorittaminen, yksinyrittäjyys, vastuunkanto, kontrolli sekä turvallisuuskriittisyys edustavat niitä puolia lennonopettajien työssä, jotka kuvastavat tarvetta vankemmalle kompleksin hallinnalle. Entistäkin kestävämpi ja korkeatasoisempi lennonopetus on tavoite, jota tämän tutkimuksen nostattamilla ideoilla ja lennonopetuksen ammattilaisten kokemuksilla voidaan helpommin tavoitella.