Viranomaisen harkintavalta rahankeräyslupaharkinnassa - keräystarkoitukselle asetetut edellytykset
Toivola, Katri (2018)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Toivola, Katri
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901031030
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901031030
Tiivistelmä
Tutkielman aihe on rahankeräyslupaharkinnassa esiintyvän viranomaisen harkintavallan selvittäminen rahankeräysten keräystarkoitukselle asetettujen edellytysten osalta. Tutkielmassa selvitetään, mitä rahankeräys toimintana on, miten toimintaa säännellään Suomessa ja miten toiminnan valvonta on järjestetty. Keskeisin tutkimuskysymys on: Millaista harkintavaltaa viranomaisella on keräystarkoitukselle asetettujen edellytysten osalta rahankeräysluvan myöntämistä harkittaessa? Viranomaisen valvonnan ja harkintavallan näkökulman lisäksi tutkielmassa perehdytään keräystarkoitukselle asetettuihin edellytyksiin.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Tarkastelun kohteena on se, millaiset raamit rahankeräysluvan keräystarkoitukselle asetetut myöntämisedellytykset luovat viranomaisharkinnalle ja näin ollen valvonnan toteutumiselle. Mihin harkinnassa kiinnitetään huomiota lupaa myönnettäessä ja keräystarkoitusta arvioitaessa. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä oikeudelliset periaatteet ja suuntaviivat ohjaavat tätä toteutettavaa harkintaa. Tutkimuksessa perehdytään erityisesti rahankeräyslainsäädännössä määritellyn yleishyödyllisyyden vaatimukseen ja siihen mikä merkitys vaatimuksella kokonaisuudessa on. Lisäksi tarkastellaan muita keräystarkoituksen edellytyksiä ja niiden sääntelyperusteita; hyvän tavan ja lain vastaisuutta. Tutkielman lopussa on erillinen luku voimassa olevaan lakiin esitetyn lainsäädäntöuudistuksen sisällöstä. Esitettyä uudistusta peilataan suhteessa voimassa olevaan lakiin ja sen nojalla keräystarkoitukselle asetettuihin edellytyksiin.
Tutkimuksessa nousee esille se, että viranomaisen harkintavallalle voidaan nähdä olevan sijansa sääntelyn tarkoituksen ja tavoitteen toteuttamiseksi. Perustellusti tarkastelu antaa myös viitteitä siitä, että sääntely ei anna yksiselitteistä määritelmää edellytysten tarkaksi sisällöksi ja sääntelyn joustavuus antaa oman haasteensa viranomaisen harkinnalle siinä, täyttääkö haettu keräystarkoitus lainsäädännössä asetetut edellytykset. Rahankeräyslupaharkinta edustaa osaltaan yksittäistapauksellista harkintaa.
Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Tarkastelun kohteena on se, millaiset raamit rahankeräysluvan keräystarkoitukselle asetetut myöntämisedellytykset luovat viranomaisharkinnalle ja näin ollen valvonnan toteutumiselle. Mihin harkinnassa kiinnitetään huomiota lupaa myönnettäessä ja keräystarkoitusta arvioitaessa. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä oikeudelliset periaatteet ja suuntaviivat ohjaavat tätä toteutettavaa harkintaa. Tutkimuksessa perehdytään erityisesti rahankeräyslainsäädännössä määritellyn yleishyödyllisyyden vaatimukseen ja siihen mikä merkitys vaatimuksella kokonaisuudessa on. Lisäksi tarkastellaan muita keräystarkoituksen edellytyksiä ja niiden sääntelyperusteita; hyvän tavan ja lain vastaisuutta. Tutkielman lopussa on erillinen luku voimassa olevaan lakiin esitetyn lainsäädäntöuudistuksen sisällöstä. Esitettyä uudistusta peilataan suhteessa voimassa olevaan lakiin ja sen nojalla keräystarkoitukselle asetettuihin edellytyksiin.
Tutkimuksessa nousee esille se, että viranomaisen harkintavallalle voidaan nähdä olevan sijansa sääntelyn tarkoituksen ja tavoitteen toteuttamiseksi. Perustellusti tarkastelu antaa myös viitteitä siitä, että sääntely ei anna yksiselitteistä määritelmää edellytysten tarkaksi sisällöksi ja sääntelyn joustavuus antaa oman haasteensa viranomaisen harkinnalle siinä, täyttääkö haettu keräystarkoitus lainsäädännössä asetetut edellytykset. Rahankeräyslupaharkinta edustaa osaltaan yksittäistapauksellista harkintaa.