Kidutuksen kiellon asettamat vaatimukset vankien kohtelulle : erityisesti vankeihin kohdistetuille turvaamistoimenpiteille ja henkilöntarkastukselle
Uusitalo, Amanda (2018)
Uusitalo, Amanda
2018
Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma - Degree Programme in Administrative Studies
Johtamiskorkeakoulu - Faculty of Management
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2018-11-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901021012
https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201901021012
Tiivistelmä
Ihmisoikeudet ovat kaikille ihmisille yhtäläisesti kuuluvia kansainvälisen oikeuden normeja, jotka suojaavat yksilöä ensisijaisesti julkisen vallan väärinkäytöltä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vankien kohtelua Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan eli kidutuksen kiellon näkökulmasta. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Kidutuksen kielto on ehdoton. Suomen perustuslain (731/1999) 22 §:n mukaan julkisen vallan tulee turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Perustuslaissa turvataan jokaisen henkilökohtainen vapaus, koskemattomuus ja turvallisuus. Vapaudenmenetys rajoittaa tätä keskeistä perusoikeutta. Vapaudenmenetys ei kuitenkaan tarkoita oikeutta rajoittaa henkilön muita perusoikeuksia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vankien kohtelua erityisesti vankeihin kohdistettujen turvaamistoimenpiteiden ja henkilöntarkastuksen näkökulmasta. Kyseisillä toimenpiteillä vankien kohtelusta vastaavat viranomaiset puuttuvat merkittävällä tavalla vangin henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Kidutuksen kiellolla on siten merkitystä erityisesti sovellettaessa näitä vankeuslain säännöksiä. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, millaisia vaatimuksia kidutuksen kielto asettaa viranomaisille heidän soveltaessaan vankeuslain säännöksiä turvaamistoimenpiteistä ja henkilöntarkastuksesta.
Tutkielma on oikeusdogmaattinen. Tutkielmassa systematisoidaan ja tulkitaan voimassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä koskien vankien kohtelua. Keskeinen aineisto koostuu lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, oikeuskäytännöstä sekä kansallisesta ja kansainvälisestä oikeuskirjallisuudesta. Tutkielmassa tarkastellaan vankien kohtelua eduskunnan oikeusasiamiehen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön avulla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen vankien kohtelu on sallittua ja millainen ei.
Kidutuksen kielto asettaa vankien kohtelulle monia erilaisia vaatimuksia, jotka tulee huomioida käytännön toiminnassa vankiloissa. Vankien kohtelussa on lähtökohtana oikeudenmukainen ja ihmisarvoa kunnioittava kohtelu. Tärkeää on myös suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden sekä vähimmän haitan periaatteen huomioiminen. Vankien asianmukainen kohtelu edellyttää, että heidän elinolonsa vastaavat niin hyvin kuin mahdollista muualla yhteiskunnassa vallitsevia oloja. Siten heidän oikeuksiaan rajoittavien toimenpiteiden tulee olla tarkoin perusteltuja. Kidutuksen kiellon vastainen toiminta on niin kansainvälisesti kuin kansallisellakin tasolla vuosien saatossa kehittynyt ja erilaiset vankiloihin tehtävät tarkastukset lisääntyneet. Tämä on vankien kohtelun kannalta positiivinen kehityssuunta ja erityisesti sillä on merkitystä ihmisarvoa loukkaavan kohtelun ennaltaehkäisyssä.
Perustuslaissa turvataan jokaisen henkilökohtainen vapaus, koskemattomuus ja turvallisuus. Vapaudenmenetys rajoittaa tätä keskeistä perusoikeutta. Vapaudenmenetys ei kuitenkaan tarkoita oikeutta rajoittaa henkilön muita perusoikeuksia. Tässä tutkielmassa tarkastellaan vankien kohtelua erityisesti vankeihin kohdistettujen turvaamistoimenpiteiden ja henkilöntarkastuksen näkökulmasta. Kyseisillä toimenpiteillä vankien kohtelusta vastaavat viranomaiset puuttuvat merkittävällä tavalla vangin henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Kidutuksen kiellolla on siten merkitystä erityisesti sovellettaessa näitä vankeuslain säännöksiä. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, millaisia vaatimuksia kidutuksen kielto asettaa viranomaisille heidän soveltaessaan vankeuslain säännöksiä turvaamistoimenpiteistä ja henkilöntarkastuksesta.
Tutkielma on oikeusdogmaattinen. Tutkielmassa systematisoidaan ja tulkitaan voimassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä koskien vankien kohtelua. Keskeinen aineisto koostuu lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, oikeuskäytännöstä sekä kansallisesta ja kansainvälisestä oikeuskirjallisuudesta. Tutkielmassa tarkastellaan vankien kohtelua eduskunnan oikeusasiamiehen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön avulla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen vankien kohtelu on sallittua ja millainen ei.
Kidutuksen kielto asettaa vankien kohtelulle monia erilaisia vaatimuksia, jotka tulee huomioida käytännön toiminnassa vankiloissa. Vankien kohtelussa on lähtökohtana oikeudenmukainen ja ihmisarvoa kunnioittava kohtelu. Tärkeää on myös suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden sekä vähimmän haitan periaatteen huomioiminen. Vankien asianmukainen kohtelu edellyttää, että heidän elinolonsa vastaavat niin hyvin kuin mahdollista muualla yhteiskunnassa vallitsevia oloja. Siten heidän oikeuksiaan rajoittavien toimenpiteiden tulee olla tarkoin perusteltuja. Kidutuksen kiellon vastainen toiminta on niin kansainvälisesti kuin kansallisellakin tasolla vuosien saatossa kehittynyt ja erilaiset vankiloihin tehtävät tarkastukset lisääntyneet. Tämä on vankien kohtelun kannalta positiivinen kehityssuunta ja erityisesti sillä on merkitystä ihmisarvoa loukkaavan kohtelun ennaltaehkäisyssä.